Meillä kahdella eläkeläisellä on se tauti, että teemme lähes aina jotain. Yleensä muka tarpeellista mutta varmaan tarpeetontakin. Onneksi alkoivat lämpimät päivät ja pitkä kesä edessä. Saamme puuhailla puutarhassa aina kun huvittaa ja huvittaahan se.

Mutta kyllä tässä iässä pitäisi välillä pysähtyä ja katsella maailman menoa tai taivaalla kulkevia valkoisia pilviä. Meillä on onneksi huvimaja Suvela, jossa juomme hyvin usein kahvit ja myös ruokailemme. Siellä ei tule hotkittua ruokaa eikä noustua pöydästä ennen viimeistä suupalaa. Siellä pystymme istuskelemaan.

Mies rakensi huvimajan, jotta voimme istuskella "ulkona" ilman hyttysiä. Niitä meidän tontilla riittää. Ikkunat ovat ent lääkäritalon remontin poistolavalta ja ovi on eräästä purkutalosta. 

Täällä viihdymme

Monta vuotta olen haaveillut valurautaisesta tuoli/pöytä-yhdistelmästä. Tällä viikolla Mies haki sen Puskan puutarhapihasta ja minä olen tyytyväinen. Miehelle se tosin toi lisähommia, kun kasvihuoneen edessä olevaa laatoitusta piti lisätä. 

Niinkuin näkyy, työ on vielä hiukan kesken. En malttanut odottaa valmista pohjaa. Meillä ei ole kovin nuukaa, mitä mihinkin laitamme. Jos vain tontilta löytyy, niitä käytämme.