torstai, 22. helmikuu 2018

Sukulaisia ollaan

Olisi mielenkiintoista tietää tai oikeastaan selvittää, oletko sinä blogiani lukeva sukulaiseni. Sitä on mukava miettiä, kun tällaisena pakkaspäivänä istun koneen ääressä. En ole niin aktiivinen liikkuja, että menisin tuonne pakkaseen hiihtämään vaikka ulkona oli niin hieno auringonpaiste.

Kirjoitan taas tästä suorastaan intohimoisesta harrastuksestani sukututkimuksesta. Jos sinua ei piirun vertaa kiinnosta isovanhempasi ja heidän vanhempansa jne,  tässä jutussa ei ole mitään mielenkiintoista. Jos kuitenkin kurkkaisit, mitä tämä on.

Lähes päivittäin selvittelen eri sukuhaaroja ja sukulaisuuksia. 1800-luku tuntuu tosi läheiseltä vaikka aikanaan syntymäkotini tuntui uusien talojen rinnalla kamalalta ja vanhanaikaiselta. On tässä pakko laittaa ainakin ittelleni kuva, jonka kotonaapurini Ulla oli napannut vuoden alkupuolella. 

koti%20huurrekuva.jpg  

Syntymäkotini on rakennettu 1860 -luvulla ja se sisältää monen monta tarinaa ja elämänkohtaloa. Talonrakennuksen "työnjohtajana" on ollut Valpuri Tuomaantytär, joka avioitui lapsettoman leskimiehen kanssa ja toi mukanaan meidän esi-isän eli äpäräpoikansa Matin, joka oli syntynyt 1937. Tämä talo ja vanhempieni aikanaan kertomat jutut suvuista olivat se sukututkimuksen siemen. Nyt talo on tyhjillään noin 140 asutun vuoden jälkeen. Ja pelkkä huurrekuva voi fiksata taloa paljon.

Sukututkimuksen työkaluja

Noita työkaluja mulla on jo riittävästi:
* vanhat asiakirjat ja tehdyt sukuselvitykset
* Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen sivut, josta pääsen mm. kirkonkirjoihin 
* Suomen Sukututkimusseuran Historiakirjat Hiski, josta löytyy haulla tietoja mm. kastetuista, vihityistä ja kuolleista
* Karjala-tietokantasäätiö, joka on mulle sanakirjana, kun selvittelen vanhojen sukulaisten ammatteja, suhteita ja tauteja
* SukuJutut-ohjelma, johon olen tähän mennessä kirjannut 2975 sukulaistani tai heidän puolisoaan ja 1474 Miehen sukulaista
* Family Treen DNA-testit eli serkkutesti, jossa minulla on lähes 4000 geeniserkkua ja äitilinja-testi, jossa on runsaasti saman haploisia testattuja
* Geni.com eli maailman sukupuu
* Monet Facebookin sukututkimukseen liittyvät ryhmät

Tuon DNA-serkkutestin kautta olen saanut monta uutta "serkkua" ympäri Suomea ja Amerikkaa.Yhteiset esivanhemmat voivat olla vaikkapa 1600-1700-luvuilta, mutta sukulaisia ollaan. Ja pakko on yrittää kirjoittaa englannilla. Minun englantini on superlyhyt iltalukion englanti ja Googlen translate-sivu. Mutta joka päivä opin uusia sanoja.

Aikaisemmin kirjoitinkin, että DNA-testit toivat tuolle meidän aviottomalle esi-isälle Matti Valpurinpojalle hänen isänsä suvun. Sama testi näytti, että joskus paljon ennen Mattia on joku puolalainen kauppias tai merirosvo käynyt maisemissa ja jättänyt muistonsa. Miehen isän isän sukujuuria ei ole vieläkään löytynyt, mutta etsintää jatketaan. Kaukaiset jäljet osoittavat Etelä-Baltiaan. Nämä jäljet voivat lähteä vaikkapa 1200 -luvulta.

Tuo Geni.com eli maailman sukupuu on mielenkiintoinen suht uusi tuttavuus. Kun sinne sivulle kirjautuu ja lisää jonkin verran sukupuuta, pian alkaa tulla sukulaisia ovista ja ikkunoista. Systeemi pelaa niin, että vaikkapa mun pikkuserkku on lisännyt omaa sukupuutaan ja huomaa mun tekemän puun ja liittää ne yhteiseksi sukupuuksi. Tuntuu hullulta, mutta genin mukaan mulla on yhteys noin 120 miljoonaan henkilöön. En aiokkaan kaikkiin tutustua mutta varhaisimmat esivanhemmat löytyvät 1200-luvulta.

Eihän "oikeat" ja vakavasti sukututkimukseen suhtautuvat hyväksy Geniä, koska siellä on virheitä eli joku lähteekin väärään sukupuuhun. Facebookin ryhmissä onkin käyty kitkerääkin keskustelua vakavien ja vähemmän vakavien kesken. Vähän niinkuin aikuiset hiekkalaatikolla. Kun katsoo 1600-luvun kirkonkirjoja, voi niidenkin tulkinnoissa tulla vääriä olettamuksia. On niissä niin epäselvät kirjoitukset. Ei ole kaikkia aivan meikäläisen ymmärrettävällä kaunolla kirjoitettu. Eikä kirkonkirjoissa ole aina isäksi merkitty se oikea isä eli silloinkin mennään taaksepäin väärää sukua.

Arvelen, ettet jaksa enempää lukea, joten lopettelen. Jos tunnet vaikka pienen pientä kipinää, aloita isovanhemmistasi. Koska he ovat syntyneet, koska vihitty ja montako lasta heillä on. Ja kerro heistä omille lapsillesi. Niinhän sitä tietoa viedään eteenpäin. Eikä kaikkia työkaluja tarvi ottaa heti käyttöön. Jos et itse ole iällä pilattu, kysele vanhemmiltasi ja isovanhemmiltasi heidän elämästään. Kysy, ennenkuin on myöhäistä. 


perjantai, 16. helmikuu 2018

Uuden kuun kylvöt

Eilen syntyi uusi kuu ja tänään aloitin esikasvatettavien kukkien siementen kylvöt. Vuosi sitten päätin, että kylvän keijunmekot aikaisemmin. Jälleen aika hupsahti enkä hokannut kylvää edellisen nousevan kuun aikana. Mitäs olisin kylvänyt, kun ei ollut siemeniä. Onneksi entisöintiystäväni Kaija toi viime syksynä ottamiaan siemeniä. 

Kylvin tänään keijunmekot ja lobeliat. Elokuussa pitäisi olla tämän näköistä ellei parempaa.

keijunmekko.jpg

Mikäpä mun on harrastaa pirttiviljelystä, kun Mies laittoi taas hyvät tasot vintille ikkunoiden eteen. Siinä on hyvä tehdä töitä eikä ole kenenkään tiellä.

kuisti.jpg  

Meidän kuisti on kaksikerroksinen ja siksipä samomme tätä paikkaa kuistinpäälliseksi. Siirsin mööpelit pois ja aloitin tämän kevään kvarttaalitalouden. Saas nähdä, ovatko toukokuussa osakkeeni nousseet vai laskeneet.

Suhteista

Luin Hesarin nettisivuilta muistaakseni toissapäivänä jutun, jonka mukaan 'Ihmiset pitävät lämpimänä jopa viittä "varasuhdetta" siltä varalta, että parisuhde päättyisi - koskee niin sinkkuja kuin varattuja.' Asiaa oli tutkittu Amerikassa. Kerroin tästä Miehelle, joka totesi, että vai vielä viisi, kun yhdessäkin on tekemistä. Niinpä niin.

tiistai, 13. helmikuu 2018

Kotouttamista ja kisaa

Olen jo runsaat pari vuotta kotouttanut Miestä eläkepäiviin, jolloin ollaan yhdessä paljon enemmän. Totesin, että kotouttamista pitää jatkaa kesäkuulle saakka, jolloin osa-aikaeläke muuttuu kokoaikaiseksi. Tähän lisäkoulutukseen havahduin eilen aamulla. 

Miehellä on selvästi työaamujen aikataulu päässään eläkepäivinäkin; hän syö puuron pikaisesti, selaa lehden, juo kahvit ja alkaa tyhjätä pöytää. Tähän menee noin 20 minuuttia. Tällä systeemillä jää kuulemma enemmän aikaa lekotteluun.  Minä olen jo oppinut rauhalliseen aamuun ja olen just ja just saanut puuron syötyä ja muutaman sivun lehdestä luettua.  Kyllä tarttee tehdä jotain. Kesä onkin eri juttu, kun pikapikaa mennään pihahommiin. 

Kisaa

Nyt ei ole mitään kiirettä, mutta jännättävää on. Eilen piti kattoa Kaisan hiihtoa ja jännittää ampumista omakin kroppa vinossa.

IMG_20180213_141215_resized_20180213_021  

Minä kattelen sukan kutomisen ohessa lähinnä ampumiset ja viimeisen hiihto-osuuden.

kaisa.jpg    

Toista se oli vuonna 1988 Galgaryn talviolympialaisissa, kun ehdin kutoa paksun villapuseron ittelleni. Se oli sitä isojen vaatteiden aikaa eli sopii mulle edelleen. Ei ollut silloin kännyköitä eikä tietokoneita viemässä hyvää kudonta-aikaa. Nyt aion saada sukat valmiiksi.

.neule.jpg  

torstai, 8. helmikuu 2018

Voihan kliivia

Ostin muutama päivä sitten kliivian, joka järkkyttyneenä meille joutumisesta pudotti heti kukkasensa. En tiedä, tottuuko se meillä asumiseen. Edellinen ei tottunut.

Pian tämän talon valmistumisen jälkeen pidimme tupaantuliaiset työkavereillemme. Sain Hilkalta tuliaisina ihanan kukkivan kliivian, kun olin sitä hänen luonaan ihaillut. Tämä oli se lahjakukka.

kl.jpg  

Luin vasta ostoksen jälkeen kukan hoito-ohjeet ja saas nähdä, miten tässä käy. Se kukkii lopputalvella tai aikaisin keväällä, jollei ole ottanut jostain nokkiinsa. Joskus sitä ei kuulemma joka vuosi huvita kukkia, vaikka kuinka olisi pidelty hyvin. Ruukkua ei saa käännellä vaan sama puoli pitää olla aina aurinkoon. Kastelusta ja lannoituksesta on netissä hyvät, joskin pitkät ohjeet. 

Mutta valon ja lämpötilan kohdalla tuleekin ongelma. Kliivia viihtyy sopivan kirkkaassa valossa ympäri vuoden, mutta sitä ei saa laittaa suoraan keskipäivän paahteeseen. Paras lämpötila on 17-20 astetta kesällä ja talvella 10-15 astetta. Alkutalvesta se lepää mielellään 7-12 asteessa. 

Pitääköhän yksi kamari antaa kokonaan kliivialle ja säädellä lämpötilaa niin, että kukka tykkää olostaan. Saattaapi olla, että katselen tulevina vuosina pelkkää viherkasvia. Jos ei kuki, kattelen tuota kuvaa.

Jos minä osaisin sepittää valitusvirsiä Purulaarin tapaan, kirjoittaisin käsityölehdestä, tarkemmin Suuresta Käsityölehdestä. Kesällä sorruin taas tilaamaan pätkän, kun lehti kuulemma uudistui uuden päätoimittajan myötä, näin muistelen. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en ole pitkä enkä hoikka enkä nuori. Heille lehdissä on mitä kummallisempia vaatteita. Piti oikein keskustella itteni kanssa ja totesin, että vika on minussa, ei lehdessä. Jos kaikki olisivat samaa mieltä mun kanssa, lehden julkaiseminen kannattamattomana lopetettaisiin. 

Ei elämä pelkkää murhetta ole. Tänä aamuna sain kolata pihasta pikkukerroksen lunta, joka oli ihanan kevyttä. Pikkupakkanen, ei tuulta ja valkoinen maisema mitä kaunein. Elämä on mukavaa!

torstai, 1. helmikuu 2018

Tammikuun kirjahylly

Ystäväni Hannele laittaa lukemistaan kirjoista kuvan Pinterestiin. Minä kun en ole vielä tuohon juttuun perehtynyt, ajattelin, että tännehän voin laittaa oman listan. Onpa itsellekin tallennettu, vaikka mulla on Luetut kirjat-vihko. En kerro tässä kirjojen juonta, koska sen jokainen teistä löytää kirjasta:

Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu
Jo tutuksi tullut rikospoliisi Maria Kallio selvittää vankilasta vapautuneen naispedofiilin murhaa. Vaikka aihe oli rankka, pidin kirjasta. Välillä olisin laittanut vauhtia tutkimuksiin, junnausta ja 450 sivua oli hiukan liikaa. Johtuikohan sivumäärästä, kun kirja oli painettu melkein sanomalehtipaperia muistuttavalle paperille?

Elsa Pättikangas: Myöhään kukkivat kukat
Kirjastossa on tälle vuodelle lukuhaaste erityyppisistä kirjoista. Tämä kuului haasteeseen 'Lue kirja, jossa kerrotaan sisaruksista'. Kirjassa kuvataan 30-luvulla pohjalaisessa maalaistalossa asuneita leski-isäntä Mattias Konimäkeä, hänen anoppiaan Eetlaa ja tyttäriä Siikriä, Pettaa ja Malviaa. Otin kirjan epäillen, mutta se sopi tähän lukuhaasteeseen. Luin loppuun vaikkei ollutkaan huippukiinnostava. 

L.M. Montgomery - Sisko Ylimartimo: Alppipolku, elämä ja teokset
Runotyttö- ja Anna-kirjojen kirjoittajan elämäkertaa vietiin kirjassa yhdessä hänen teostensa kanssa. Runotyttö-kirjat ovat mulle aivan ykköskirjat.
Kirjahaaste 6: Lue elämäkerta

Anni Kytömäki: Kultarinta
En päässyt alkua pidemmälle eli luin muutaman kymmenen sivua. Ei kiehtonut vaikka kirjaa on kehuttu. Luen myöhemmin, kun olen vastaanottavaisemmalla päällä.

Vanhaa ja uutta Luopajärveltä
Etsin kirjasta miehen yhden sukuhaaran taustoja.

Sara Gruen: Vettä elefanteille
Kirja ja siitä tehty elokuva oli mun valinta kirjallisuuspiirin helmikuun kokoontumiseen. Aloitin epäillen lukemisen sirkusmaailman vuoksi, mutta sirkukseen menin ja viihdyin siellä. Kirjassa viedään rinnakkain nuorta Jakobia 30-luvun junasirkuksessa ja 90-vuotiasta Jakobia vanhainkodissa muistelemassa sirkusvuosiaan. Hänen kokemuksensa vanhainkodista olivat hupaisia ja surullisiakin, mutta osin naurattivat. 

Elokuva oli pliisumpi kuin "mun filmaama elokuva". Minä tein siitä värikkäämmän. Tuossa oikeassa elokuvassa häiritsi sirkustähti Marleenan roolissa oleva tutun tuntuinen näyttelijä. Mietin ja löysin hänet Blondin koston pääroolista, jossa hän oli hyvä.
Kirjahaaste 17: lue kirja aiheesta, joka ei ole sinulle tuttu ja
25. Lue kirja, jossa on eläimiä.

Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten

jokinen.jpg
Tyypillistä Jokista, paljon ihmissuhteita, motiivit kerrottu hyvin ja rikos voi ratketa yllättävästä ja pienestäkin oivalluksesta. Minähän tykkään Jokisesta ja hänen komisario Koskisestaan. Lisätykkäys tulee siitä, kun Seppo Jokinen ja Pirkko Arhippa olivat 15 sitten meidän puutarhassa kirjastomme kirjailijavierailussa.
Kirjahaaste 49: Lue kirja, jossa paha saa palkkansa

... ja sokerina pohjalla

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia

Koiram%C3%A4en%20Suomen%20historia.jpg
Tämän kirjan ostin itselleni ja harmittelin, että olisi voinut ostaa vuosien mittaan enemmänkin Kunnaksen kirjoja. Ovat ne vaan niin mahtavia. Hyvä kertauskirja aikuisille ja oppikirja lapsille. Paljon mielenkiintoisempi kuin aikanaan lukion Suomen historia-kirja.

Kunnaksen ensimmäinen kirja oli muistaakseni Koiramäen talossa, joka on luettu meillä aikanaan lähes risaiseksi. Hyvin olivat lapset kuunnelleet: Kun tytär oli ehkä 5-vuotias, kerroin, että olemme ajatelleet antaa heille viikkorahaa. Jos sen kaikki käyttää karkkeihin, ei voi ostaa mitään muuta mukavaa. Tähän tytär sanoi,  että tuleehan ruoka ja vaatteet talosta. 

Kirjahaasteessa on 60 erilaista haastetta, joten lukemista riittää. Tammikuussa olikin mulla monta lukutuntia.