sunnuntai, 11. marraskuu 2018

Kuntokuurilla

Olen varmaan aikaisemminkin kirjoittanut, että pitäisi tykätä itsestä niin paljon, että huolehtisin kunnostani. Kevättalvella kävin verikokeissa lähinnä kilpirauhasen takia ja silloin otettiin muitakin kokeita. Puolen vuoden kuluttua otetaan uudet kokeet. Jos paha kolesteroli ei ole alentunut, pitäisi aloittaa uudelleen kolesterolilääkitys. Ja sitä minä en halua. Enkä niitä lääkkeen tuomia kolotuksia. 

Kolme kuukautta valmistelin kuntokuuria mielessäni ja yritin asentaa pääknuppini muutamassa asiassa vähän uusille aalloille.

Painonhallinta

Kiloja pitää vähentää 5-10 %. Määräsin itse tavoitteeksi tuon 5%, joka on helpompi toteuttaa. Netissä voi kätevästi kattoa painoindeksin. Pyöristin taulukkoon painon alempaan tasakiloon ja pituudessa en huomannut sentin vajoamista. Luku näytti vähän sievemmältä mutta ei poistanut lievää ylipainoa. Normaaliin en edes yritä, mutta 5 % olen tiputtanut syömällä kunnolla mutta hiukan tavallista vähemmän.

Ruoka vähemmän

Sain aikuisneuvolasta  selkeän oppaan, mitä olisi hyvä syödä ja mitä välttää (= kaikkea hyvää). Tuon jälkimmäisen tulkitsen niin, etten syö niitä ylen määrin. Kyllä tuo kolmen kuukauden ajatustyö oli tarpeen. Olen jättänyt napostelut vähemmälle eikä koko ajan ole ruoka mielessä. Tuleehan niitä heikkoja hetkiäkin.

Tästä voin kieltäytyä

t%C3%A4ytekakku.jpg  

Tästä en pysty. Vappu on kova paikka. Ja onhan ennen sitä joulu, uusivuosi ja pääsiäinen.

munkit.jpg


Liikuntaa enemmän

Tottahan minä olen liikkunut koko kesän; tuvan ja puutarhan väliä, pyörällä kaupassa, jos on ollut vähän ostettavaa, rappuamista ala- ja yläkerran välillä. Lenkkeily ei ole oikein mun juttu. En ole saanut monien mainitsemaa riippuvuutta liikuntaan. Sen verran olemme ryhdistäytyneet, että käymme kerran viikossa kuntosalilla hikoilemassa ohjatusti ja käyn sen jälkeen vielä tosihikisessä kuntojumpassa.

Voimme lähteä metsäiselle kuntopolulle omasta pihasta, mutta en lähde yksin. Niinkuin olette varmaan lukeneet ja kuulleet, Länsi-Suomessakin ovat sudet lisääntyneet. Niitä on tallentunut naapurikunnissa riistakameroihin aivan asutuksen lähellä. Susi on nähty myös runsaan kilometrin päässä meidän talosta. 

Jotkut sanovat, ettei niitä tarvi pelätä. Sataan vuoteen ei ole susi tappanut ihmistä, puhumattakaan syömisestä. Mutta en minä halua päästä otsikoihin sillä, että olen se ensimmäinen, jonka susi raateli. Lehdessä oli ohjeet, miten pitää käyttäytyä, jos sudet yllättävät. Arvelen, etten siinä tilanteessa muista oppeja ja teen kaikki aivan väärin. En siis lähde yksi lenkille vaan Miehen kanssa. Hän kyllä sanoi, että jaa, meinaatko mut sinne syötiksi.

Verenpaine ei ole ongelma, joten voin lakuja syödä. Se on hyvä. Liikunnastakin olisin laittanut kuvan, mutta en löytänyt!!!

Terveystesti

Kun olen jo teettänyt DNA-testit, voin tilata myös promethease-terveystestin, jossa katsotaan, mitä sairauksia geenini sisältävät. Ei testi kuulemma kerro, että saan silloin sellaisen ja sellaisen taudin. Jos olen oikein ymmärtänyt, testi näyttää, mihin sairauksiin mulla on moninkertainen alttius. No, sydänjuttuja on suvussa runsaasti ja Parkinsontautia myös. Jos ne ennustettaisiin, en olisi yllättynyt. Saas nähdä, tietääkö testi, että olen vasenkätinen ja taipuvainen luulosairauteen pikkujutuissa. 

Näillä porskutetaan eteenpäin.

maanantai, 5. marraskuu 2018

Lokakuun kirjahylly

Lokakuun kirjahyllyn kahdessa kirjassa pääosa tapahtumista on sijoitettu nykyiselle kotipaikalleni Peräseinäjoelle. Tämä on aivan ennennäkemätöntä, mutta minulle mielenkiintoista.

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen

vasantola.jpg

Kirjan tapahtumat ajoittuvat vuosille 1939-2017 ja sijoittuvat Peräseinäjoelle ja lähiympäristöön sekä Helsinkiin ja Irakiin. Minulle kirjan päähenkilö on Martta-mumma, joka on paljon kokenut ja kärsinyt, kannatellut omiaan ja ottanut rohkeasti henkilökohtaiset tarpeensa. Hän on aina kulkenut pää pystyssä.

Martan tyttärentytär Susanna on jättänyt synnyinseutunsa, muuttanut Helsinkiin ja kouluttautunut juristiksi. Hän kokee, ettei ole helppo irrottautua työläisperhetaustasta. Martan lasten ja lastenlasten vaiheiden lisäksi Susannaan liittyy irakilainen Fatima, joka saapuu pakolaisena Suomeen.

Kirja oli osin hankala luettava, koska siinä hypitään ajallisesti edestakaisin. Kerronta on kuitenkin mielenkiintoista ja sujuvaa. Tapahtumia oli ehkä liikaa mutta en osaisi sanoa, mitä olisi pitänyt jättää pois.  Perheen elämä sukupolvesta toiseen on ollut tosi rankkaa, mutta täysin uskottavaa. Vasantolan kirjan nimi jättää takaportin paluulle Luulen-sanalla, näin tulkitsen. Toki itse tiedän, että paluu syntymäpaikkaan on harvoin mahdollista. Kun on eletty ja asuttu kauan muualla, on paluu lähes mahdoton kun on juurtunut muualle ja erilaiseen ympäristöön. Vasantolan mukaan kirjan paikkakunnat, kuten Peräseinäjoki ovat todellista, mutta yhtä hyvin tapahtumat olisi voinut sijoittaa muualle maaseudulle. Hän on muuttanut Peräseinäjoelta jo vauvana, mutta viettänyt aikaa kesäisin mummolassa. Tykkäsin kirjasta.

Kirjavinkit-sivustolla on arvostelu kirjasta, joka kannattaa lukea, jos kirja kiinnostaaa.

 

Markku Mantila: On toinenkin polku taivaaseen

mantila.jpg

Kirjassa eletään Peräseinäjoen Mantilanmäellä 1960-70 -luvuilla, ja siinä kuvataan kylän ja pikkukunnan ihmisiä ja koko yhteiskunnan muutosta. Se on myös politiikkaa ja yksittäisten ihmisten elämää ja kohtaloita.

Päähenkilö on 27-vuotias 27-vuotias rakennusmies, demari ja tuleva kansanedustaja. Hänen lisäkseen mukana on malttinsa säilyttävä konstaapeli, äveriäs, hyväntuulinen maanviljelijä-kunnallisneuvos, ronski kommunisti ja Rautamo, Lauttamuksen agentti ja tietenkin pienen paikkakunnan silmäätekeviä kuten pappi, rehtori, kauppias ja kunnanjohtaja.

Mantilanmäen postilaatikkopaikka kokoaa päivittäin eri aatesuuntaa edustavat naapurit yhteen ja jokainen saa sanoa mielipiteensä ja sitä kuunnellaan.  Pidin kirjan henkilöistä, heidän jutuistaan, huumoristaan. Pidin myös politiikasta, sen taustoista ja tekemisestä. Olenhan ollut yli 30 vuotta työni puolesta kunnallispolitiikan sivustaseuraajana.

Kirja vei mukanaan ja elin tapahtumissa. Mantilan päätoimittajatausta näkyi politiikan tuntemisena. Oli nerokasta valita päähenkilöksi demari, pääsee eduskuntaan. Tuolloin Peräseinäjoen valtuustossa demarit olivat pienin ryhmä. Siellä oli vain yksittäisiä valtuutettuja. "Oikeassa elämässä" tämä olisi ollut mahdotonta, mutta kirjassa ei. Olisiko koko kirjan juonessa ollut mitään mielenkiintoista, jos eduskuntaan olisi mennyt keskustalainen?

Kirjailija Matti Mäkelän kirja-arvostelu on julkaistu Hesarin sivuilla 20.10.2018. En tiedä, pääseekö sitä näkemään ilman tunnuksia. Mielenkiintoista luettavaa sekin. 

Lori Nelson Spielman: Kivi sydämeltä

Hannah, paikallisen tv-kanavan tähtijuontaja odottaa miesystävänsä kaupungin pormestarin kosintaa. Hän saa vanhalta häntä kiusanneelta koulukaverilta katumuskivet, joiden myötä lähettäjä pyytää anteeksi kiusaamistaan. 

Hannah saa tästä ohjelmaidean ja uskaltaa paljastaa oman salaisuutensa. Tämä johtaa suuriin muutoksiin hänen elämässään.

Kirja on melko kevytjuoninen, ehkä tyypillinen amerikkalainen. Ei äänyt kovin paljon mietittävää. Edellinen kirja Kymmenen unelmaani oli mielenkiintoisempi. Ei tämäkään huono ollut.

Risto Isomäki: Viiden meren kansa

isom%C3%A4ki.jpg

Kirja on aikamatka, joka alkaa ensimmäisten asukkaiden saapumisesta Suomeen ja päättyy kristinuskon ja kansanuskon törmäyksiin 1200-luvulla. Se koostuu yhdeksästä erillisestä tapahtumasta matkalla Mustaltamereltä Suomeen. Se on pitkä vuosituhansia kestävä vaarallinen matka. Vihollisia piti paeta, heidän kanssaan oli hyvä joskus sopia.

Kulttuuri kukoistaa kirjablogissa on hienosti kirjoitettu kirja-arvostelu.

Kirja oli mielenkiintoinen varsinkin tällaiselle sukututkimukseen hurahtaneelle ja menneitä vuosisatoja pengastavalle. Tykkäsin myös kirjan lopuss olevasta tieto-osasta, joka sitoi tarinat historiaan.

Maeve Binchy: Kastanjakadun väki

binchy.jpg  

Kirjastomme kirjahaasteena on lukea novelleja sisältävä kirja. Otin Binchyn helppolukuisen kirjan, jossa kuvataan kirjan nimen mukaisen väen elämää. Mukavaa iltalukemista sängyssä. Ei jäänyt kirjan tapahtumat pyörimään päässä.

perjantai, 2. marraskuu 2018

Se on loppu nyt

... haravointi meinaan. Eilen saimme viimeisetkin paikat haravoitua, kun tontilta vietiin pois aikamoinen risukuorma. Mies osti lehtipuhaltimen ja tykkää siitä. Sillä sai puhallettua talon reunamurskeet ja marjapensaiden juuret puhtaiksi.

Mun pää ja varsinkin silmät tykkäävät haravoinnista, kun näen työni tulokset. Lonkka sitä vastoin ei tykkää siitä kiertoliikkeestä. Kaiken maailman asioita tuli mietittyä, niinku esimerkiksi:

Miksi Tanssii tähtien kanssa niiden tanssijoiden pitää joskus tanssia tosi hämärässä tai sitten kirkuvissa ja välkkyvissä valoissa? Kotosoffalta ei meinaa saada selvää, menevätkö sambassa Promenade Walksit, Traveling Botafogosit ja Circular Voltakset oikein ja onko kanta lattiassa vai ilmassa. Oletteko huomanneet saman? Enhän minä noista askeleista mitään tiedä, Google kertoi..

Miksi miehet usein laulavat iskelmissä siitä, kun mies lähtee maailmalle ja jättää tyttöystävänsä kotopaikalleen. Ja sitten se pitää itsestäänselvyytenä, että tyttö odottaa häntä, kun tämä veijari saapuu kotiin joskus viidenkin vuoden jälkeen. Eikä tyttö, joka on jo keski-ikäinen nainen, tietenkään ole ollut tällä välillä kenenkään muun kanssa. Ja mies haluaa omistaa. Kuinka laulettaisiin, jos naiset tekisivät saman tempun ja rähjäisinä palaisivat vanhan rakkaansa syliin?

Olen katsonut kaikki australialaisen Kotiin takaisin- sarjan osat. Viimeinen oli pienoinen pettymys. Oli vähän tekemällä tehty. Olisi saanut lopettaa edelliseen kauteen. Pakko oli tämäkin jakso kattoa.

Kyllä minä muitakin juttuja mietin, mutten muista mitä. Jäivät lehtikasan alle.

Teimme pari viikkoa sitten joulusiivot, kun nuohooja oli ensin putsannut takan ja hellan röörit. Vaikka nuohooja suojaa hyvin avotakan, aina tulee hiukan nokipölyä. Kun jo nyt siivosimme nokipölyt, muut pölyt ja hämähäkin verkot, on joulukuussa yksi mitä minä tekisin-päivä. Nyt on talvimatot tuvan lattialla ja iltaisin tuli takassa.

tupa.jpgtakka.jpg  

Hienoa olla taas illat tuvassa.

sunnuntai, 21. lokakuu 2018

Käsityömessuilla - tietenkin

Mulla oli Seinäjoen käsityömessuille tosi hyvä kaveri, tyttäreni Maija. Minä halusin maksaa molempien sisäänpääsyn ja tytär oli samaa mieltä.

Mitään ostettavaa en ollut etukäteen ajatellut eikä mitään tarvetta oikeastaan ollut. Jotain sentään pussin pohjalle kertyi mutta hyvin hillitsin itteni.

Ilomarin osastolla kävimme tervehtimässä omistajaa, kun tytär osti häneltä kaksi vuotta sitten Tampereen käsityömessuilta vanhasta viltistä tehdyn takin, jolle on kuulemma paljon juteltu.

k%C3%A4s%20ilomar.jpg  

Niinpä on Ilomarin nettisivulla tyttären takinostotarina. 

k%C3%A4s%20maija.jpg  

Tämän Minna Suurosen takin olisin voinut ostaa. Hänellä on niin upeita hattuja ja takkeja joka vuosi tarjolla. Tyttären kanssa tykkäämme värikkäistä vaatteista.

k%C3%A4s%20takki.jpg  

Tuttu ahkera sukankutoja on oli mukana. Häneltä oli toivottu pitkiä villasukkia ja niitähän oli heti tarjolla. 

k%C3%A4s%20unelma.jpg  

Tänä vuonna messuilla oli tosi paljon kankaita, pääasiassa trikoita. Toinen toistaan hienompia kuvioita.

k%C3%A4s%20kankaat.jpg  

Näitä kirjoista tehtyjä "tauluja" en ole ennen nähnytkään. 

k%C3%A4s%20kirjat.jpg  

Onhan karpalomehukin käsin tehtyä. Tätä ostin. 

k%C3%A4s%20karpalo.jpg  

Pari joululahjaa, hauskoja kortteja ja tietysti lakua oli kassissa, kun lähdimme kotiin. Meillä oli riittävästi katseltavaa ja hypisteltävää täällä, ettei tarvi mennä tänä vuonna lainkaan Tampereen messuille.

lauantai, 20. lokakuu 2018

Muisto vain jää

Oi mikä syksy meillä onkaan ollut, niin värikylläinen. Olen ahminut näitä ihania värejä oikein varastoon pääknuppiini. Jos ne loppuvat sieltä kesken pimeän loppuvuoden, katselen näitä.

Ensimmäisen kerran tämä vaahtera vaihtoi värinsä. Kylläpä olemme sitä odottaneetkin lähes 20 vuotta.

ruska%20vaahtera.jpgruska%20vaah%20tupa.jpg

Omalta tontilta kylälle päin. En muka ehtinyt lähteä kuvaamaan kauemmaksi. Oikeasti en saanut aikaiseksi.

ruska%20kyl%C3%A4lle.jpg  

Paras syyskukkija

ruska%20maksaruoho.jpg

Juhannusruusu on kaksi kertaa vuodessa aivan upia

ruska%20juhannus.jpg

Pensasmustikka pinkkinä. Niissä oli kypsymässä muutama marja, mutta rastaat ehtivät ennen meitä.

ruska%20mustikka.jpg  

Mansikka yrittää korvata huonoa marjasatoa värin vaihdolla

ruska%20mansikka.jpg  

Tästäkin tykkään, hopeahärkki ja tulikellukka

ruska%20tykk%C3%A4%C3%A4n.jpg  

Hyvää syksyä teille kaikille! Jouluun on enää 2 kk 4 päivää.