Aamulla kampaajalle lähtiessäni veljen vaimo soitti ja kyseli, että onko mulla kaikki hyvin. Tässä tapauksessa se oli tosi hauskaa, hän kun ihmetteli hiljaiseloa blogissani. On ollut hiljaista, kun jutun juuret eivät ole oikein saaneet tekstiä ympärilleen.

Nyt on hyvää aikaa kirjoittaa, kun mulla on kasvisväri päässä. Kampaaja laittaa värin ja minä pidän sitä hiuksissani kotona parisen tuntia. Keväällä kirjoitinkin tästä ekokampaamon kasvisväristä, josta olen tykännyt. Värjätyn hiuksen ja oman värin raja on huomaamattomampi kuin kaupan väreissä.

Luottokampaajan luonahan voin puhua sellaisistakin asioista, joita emme kylällä kuuluttelu. Ja tiedämme, että asiat pysyvät siellä. Tänään kampaaja kertoi ostaneensa uuden mustan työvaatteen. Ihmettelin, että miksi mustaa. Selitys oli, että värien laitossa voi vaatteisiin tulla väriä, mutta mustassa nämä eri värit eivät näy. Eihän hiusvärit lähde vaatteista pesemällä. Sitten pohdimme, että miksi maalareillä on usein valkoinen työhaalari vaikka heillähän, jos kenellä, maalit roiskuvat? Lupasin selvittää asian huomenna entisöintipiirissä, jossa yksi piiriläinen on maalarimestari.

Pohdimme myös sitä, miten kiusallista on, kun tapaa tutulta näyttävän ihmisen eikä millään muista, kuka hän on. Tänään viimeksi kaupan kassajonossa mua nuorempi komea mies tervehti tutun tuntuisesti. Minä tervehdin myös ja yritin olla sen näköinen, että tottahan hänet tunnen. Mutta ei ollut hajuakaan. Vieläkin yritän koluta aivolokeroitani. Eniten tässä häiritsee se, kun ei muista. 

Sukututkimuksen myötä olen kiinnostunut DNA:sta. Miehen vaarin vanhempien tietoja ei ole löytynyt mistään kirkonkirjoista ja dna-näyte voisi tuoda jotain lisäselvitystä. Siitä saan varmaan jutun juurta jossain vaiheessa. 

Nyt onkin aika mennä hiusten pesulle.