lauantai, 14. tammikuu 2017

Lapsellisen ihanaa

Ei tästä kuvasta mitään tolkkua saa.

lumij%C3%A4ljet.jpg  

Tarkalla katsomisella ja hyvällä mielikuvituksella näette varmaan noin numeron 30 kenkien jälkiä. Ne jäljet ovat ojan pohjalla ja ojan takana pellolla. Sitä ennen jälkiä näkyy tien reunassa ja ojassa käynnin jälkeen taas tien reunassa. Olen nnähnyt jälkien tekijät joskus itse teossa. Yleensä arkipäivisin klo 12-14 välillä.

Kun pikkukoululaiset lähtevät koulupäivän jälkeen kotiin, ei heillä ole aina kiire minnekään. Kuljetaan rauhassa tien reunaa mutta välillä mennään ojaan ja vähän kauemmaksi. Tuntuu, että joskus on vain kiva hypätä mutta voi siellä olla jotain mielenkiintoistakin. Pojat harrastavat tätä ulkoilua ehkä tyttöjä enemmän. Tämä harrastus koskee tietenkin vain niitä lapsia, jotka kävelevät itse kotiin. Mua ihastuttaa ja hymyilyttää tuo lasten uteliaisuus ympäristöön, ties vaikka löytäisi tai kokisi jotain uutta. Tai ihan muuten vaan. Voi olla, ettei vanhemmat tykkää, jos kotiin tullessa vaatteet ovat märät ja likaisetkin. 

Pikkuhiljaa kartalla
Alan olla pikkuhiljaa kartalla pikkuväen asioista. Tässä välillä onkin mennyt noin 25 vuotta, kun on unohtunut Pikku Kakkoset ja pienten muotijutut. Ystäväni Helena on pojantyttärensä Olivian opastuksella perehtynyt Frozeniin ja valistanut sitten myös minua. 

Ostin syksyllä lapsellisen näköistä trikoota, joka onkin tosi kuuma juttu. Kuulin, että tämä on Ryhmä Hau -kangasta. 

ryhm%C3%A4%20hau.jpg  

Ompelin paidan ja piti oikein kattoa, mikä tuo Ryhmä Hau on. Se on kanadalainen lasten animaatiosarja, jossa  koiranpentujen pelastuspartio rientää hätää kärsivien kansalaisten avuksi.

Eiköhän tässä pikkuhiljaa ala taas viisastumaan.

 

maanantai, 9. tammikuu 2017

Se 14. kuukausi

Taas meille muistutetaan vuoden 14. kuukaudesta. Kalenterikuukausien lisäksi on mätäkuu ja tämä ajankohtainen kuukausi on tietysti laihdutuskuukausi. Kävin kuvauskeikalla meidän kaupan lehtihyllyllä, eikä voi muuta päätellä

aa%206.jpgaa%203.jpgaa%204.jpgaa%202.jpgaa%201.jpg  

Pientä valoa toi yksi sana "Vaakakapina"

aa%207.jpg  

Näytin Miehelle kuvia ja ehdotin hänelle tätä ohjelmaa. Ei suostu.

aa%20mies.jpg  

Vaikka pullakaapissa oli vielä possuja ja muita ihanuuksia, kävelin ohi.

aa%20pullat.jpg  

Oli jotain järkevääkin

aa%20j%C3%A4kk%C3%A4ri.jpg   

Tästä puuttuvat vielä iltalehtien etusivut mutta ne lehdet oli kait loppuunmyyty innostavien laihdutusotsikoiden vuoksi.

Minäkin löysin tosi hyvän laihdutusohjelman: SYÖ VÄHEMMÄN.Tosi hyvä ohje. Teoriassa. 

Hyvää tammikuuta!

sunnuntai, 8. tammikuu 2017

Sukuselvittelyä DNA:lla

Taisin jo aikaisemmin kirjoitella, että tilasimme Amerkasta värkit DNA-tutkimusta varten. Houstonista olivat lähettäneet 30.10. meille paketit mutta koskaan eivät tulleet perille. Nyt uudet 15.12. lähetetyt paketit tulivat torstaina. Tänään tuttavamme Leenan opastuksella pyöritimme poskien sisäpuolella vanutikkua minuutin verran ja laitoimme ne pieneen näyteputkeen. Paperiin allekirjoitus ja pakettiin.

dna.jpg  

Ohjeiden mukaan piti olla syömättä, juomatta ja suutelematta pari tuntia ennen poskien töpötystä. Varoiksi ei suudeltu tämän päivän puolella mutta ilman ruokaa ja juomaa ei pystytty olemaan. Muuten meni hyvin mutta ajatuksissani pistin keittymässä olevaa stroganoffia suuhun, kun kokeilin kastikkeen kypsyyttä. On se villiä, kun toisella ottaluulla tietää, ettei saa syödä mutta toinen ottaluu ei sitä noteeraa. Ei muuta kuin odottelin. Ja näyte on nyt paketissa.

Huomenna vien paketit postiin ja sen jälkeen odottelemme. Olen varautunut puolen vuoden odotukseen. Onneksi ei tarvi joka päivä käydä postilaatikolla kurkkimassa. Sähköpostiin tulee ilmoitus, kun dna ja sukulaisuudet ovat selvillä. 

Minä tilasin ainakin äitilinjan eli äidinäidinäidinäitien... jonon melkein Eevaan saakka. Itse olen päässyt vuonna 1691 Köyliössä syntyneeseen Riitta Antintytär Ääriin (kirkonkirjoissa Brita Andersdr Äri), jonka tytär olen 9. sukupolvessa. Muut mun äitilinjan äidit ovat syntyneet Eurassa ja Rauman Lapissa.

Varsinainen innostus dna-tutkimiseen johtuu kuitenkin Miehen isoisän tuntemattomista vanhemmista ja esivanhemmista. Miehen 1913-syntyneen vaarin mukaan hänen isänsä oli Aleksander ja äitinsä Anni ja olivat asuneet Terijoella. Vallankumouksen melskeissä isä oli tapettu ja äiti Anni vietiin lasten kanssa Volgan varrelle vankileirille. Kun hän pääsi sieltä palaamaan poikansa kanssa, hän kuoli Pietarissa. Poika eli Miehen vaari vietiin Perkjärven lastenkotiin, josta otettiin Peräseinäjoelle kasvatiksi. Mistään kuitenkaan ei ole löytynyt tietoja vaarin vanhemmista. Ei kirkonkirjoista eikä ei sota-arkistosta. Odotamme mielenkiinnolla, tuoko tämä tutkimus mitään selvyyttä sukulaisista. 

Joskus on helpompi löytää 1600-luvulla elänyt sukulainen kuin vuonna 1913 syntyneen pojan suku.

perjantai, 6. tammikuu 2017

Palasin alakouluun

Mielessäni palasin alakouluun eka- ja tokaluokalle. Meidän maakuntalehdessä on Vainajia-osa, jossa voi lyhyesti kertoa omaisensa kuolemasta. Tällä viikolla siinä kerrottiin mun alakoulun opettajan Anna-Maijan kuolemasta. Hän oli kuollessaan 87 -vuotias. Mietinkin, kuka seitsemänvuotiaasta on vanha. Ei silloin 26 -vuotias opettaja vanha ollut, mutta varsin aikuiseksi ajattelin hänet silloin. Nyt tuon ikäinen on tosi nuori.

Anna-Maija oli opettaja, jonka vuoksi haaveilin opettajan ammatista niinkuin varmaan suurin osa meistä tytöistä. Alakoulusta muistan sen, että hyvin usein joulu- ja kevätjuhlissa lausuin runon. Opettaja ymmärsi sen, ettei mua kannata laittaa laulamaan. 

Anna-Maijaan liittyy kiinteästi tämä esine:

kupukello.jpg  

Te vanhemmat lukijat muistatte ehkä kouluradion ohjelmat. Ne alkoivat klo 10.10. ja silloin pääsimme kuuntelemaan radiota opettajan olohuoneeseen. Eihän silloin luokissa ollut radiota. Meidän maalaistalon tuvasta poiketen opettajan olohuone oli niin hieno. Ja kaikkein kaunein esine oli tuollainen kupukello (löysin mallin huutonetin sivuilta), jonka heiluri meni niin somasti. Muutama vuosi sitten kattelin tällaista kelloliikkeestä, mutta sanoivat ettei niitä ole myynnissä. Taitaa sittenkin olla, mutta ei meidän tuvassa ole tällaiselle sopivaa paikkaa. Siispä pelkästään muistelen tätä ja opettajaamme Anna-Maijaa.

tiistai, 3. tammikuu 2017

Vielä on joulunaikaa jäljellä..

Joulun aika on joka huushollissa vähän erilainen. Monet putsaavat joulun pois jo välipäivinä, mutta meillä on käynyt vuosien mittaan niin, että aina vain joulua pidennetään. Joulukuusi on tuvassa eikä ole varistanut neulasia. Taitaa pitää paikkansa se, että joulukuusen kannattaa kaataa nousevan kuun aikaan.

Joulukoristeet ovat paikallaan. Poika tosin meinasi, että pojanpoika saattaa antaa näille kyytiä.

a%20tonttumaa.jpg  

Aivan rauhassa ovat tontut saaneet olla. Hiukan niitä on yhdessä ihmetelty. Poistan pikkuhiljaa tästä "hongkongilaiset" ja korvaan ne kotimaassa tehdyillä käsitöillä.

Tyttären aikanaan tekemä pukki vartioi porraspäässä.

a%20pukki.jpg  

Meillä on noita vanhoja eristimiä laatikkokaupalla ja niitä on mm. oven ripoina ja nyt yhden sortin naulakkona. Olemme myyneet niitä kirpparillakin. Onneksi Mies ei ole polttanut kaikkia vanhoja lautoja. 

a%20nupit.jpg  

a%20enkeli.jpga%20tontut.jpg

Joulu on  hyväntahdon juhla. Ystäväni on mukana Hopessa, joka tekee hyvää ympäri vuoden. Tekivät porukalla myyntiin hienoja harjoja.

a%20harja.jpg  

Lukuaikaakin on ollut

Sitä aikaahan mulla on just niin paljon kuin haluan. Menossa on nyt vähän vuorotellen Sirpa Kähkösen Tankkien kesä ja tämä Kauaksi kotoa. Se oli kirjastossa esillä ja lainasin aivan tuon tekstin Muutoksen sukupolvi kertoo. Kirjassa tarinansa kertoo parikymmentä ikäistäni suomalaista, jotka ovat tehneet pitkän harppauksen kotiseudultaan. Minun harppaukseni on vajaat sata kilometriä, mutta paljon on tuttua tekstiä kirjoittajien kouluvuosilta. Suosittelen lämpimästi.

a%20kirja.jpg  

Toivottelen teille kaikille Mielenkiintoista Uutta Vuotta!