tiistai, 6. joulukuu 2016

18 päivää jouluun - itsenäisyyspäivä

Levollinen päivä tämä itsenäisyyspäivä. Ja hyvin perinteinen. 

Lippu salkoon aamulla ja Tuntematon sotilas päivällä. Siinä samassa pystyi hyvin neulomaan, kun elokuvasta osaamme ulkoa parhaimmat kohteet. 

Ilta menikin tietysti Linnan juhlissa ilman iltapukua. Pientä purtavaa oli tarjolla eli kuohuviiniä, sipsiä ja dippikastike. Saa nähdä, pitääkö jatkoilla mennä jääkaapille.

aa%20katselu.jpg

Ei tarvi ostaa huomenna iltapäivälehtiä, kun toimin itse kuvaajana ja Helena kommentoijana. Mies suuresti ihmetteli ja kummasteli meidän arviointeja. 

Olikohan tämä mekko tehty jostain merenpohjan muovista?

aa%206.jpg  

Mies tykkäsi erityisesti tästä. En kysynyt, että mekostako vai sisällöstä.

aa%205.jpg  

Vähempikin olisi riittänyt

aa%203.jpgaa%204.jpg  

Kimallus on kuulemma trendikästä. En tykänny vaikka se höpönassu Sami Sykkö olikin niin ihastunut että.

aa%202.jpg  

Läpinäkyväkin on kuulemma cool. Ei paha.

aa%201.jpg  

Jenni oli upea ja miksei Saulikin.

aa%207.jpg  

Olihan meillä itsenäisyyspäivän kynttilätkin. 

aa%208.jpg  

Juhlat olivat tässä. Huomenna on arki. Hyvä niin.

p.s. Kattomme samalla teeveen jatkoja ja IHMETTELEMME, miks pitää Linnassa ja jatkoilla haastatella samoja ihmisiä. Kummallista ja tylsää.

 

 

maanantai, 5. joulukuu 2016

19 päivää jouluaattoon - piparit

Kyllähän voi jo traditioksi sanoa piparien leipomisen itsenäisyyspäivän aikaan ystävämme Helenan kanssa. Nyt oli jo seitsemäs kerta, kun tämä tiimimme hoiti homman kolmessa tunnissa. Pipariresepti on keskikoulun kotitaloustunnilta eikä ole 50 vuoden aikana vaatinut päivitystä. Työnjakokin on pysynyt samana:

Minä kaulin taikinan

aa%20kaavinta.jpg  

Helena tekee piparit

aa%20muotit.jpg  

Tämä onkin vaikein vaihe koko leipomisessa; mitä muottia käytetään? Ei ole aina helppo valinta. Näillä muoteilla on taipumus lisääntyä meidän markkinapäivänä eikä vanhoja malta laittaa pois.

aa%20muotti.jpg  

Mies paistaa piparit ja vahtii tarkkana, etteivät pala.

aa%20uuni.jpg  

Tällä kertaa meinasi yksi pellillinen palaa, kun sattui välikohtaus. Annoin vieraallemme vaniljatankojen säilytysputken, jolla sai tehdä pienen reiän nimipipareihin. Koska näihin isoihin pipareihin "kirjon" tomusokerikuorutuksella nimet ja laitan ne kuuseen, pitää olla reikä lankaa varten. Eihän vieras hokannut, että se putkilo on lasia eikä muovia ja avasi korkin aika rouvisti. Niin oli lasinsirpaleita siellä sun täällä. Ei auttanut kuin keskeyttää leipomiset ja siivota alue tosi tarkasti. 

En viittinyt sanoa, että siinä mulla toinen tohelo, kun olin just itte toheloinut toises asias. 

 aa%20v%C3%A4likohtaus.jpg  

Siinä leipoessa puhuimme Saara Aallosta, Imatrasta, omista asioistamme ja kuuntelimme Teemu Roivaista. Mukavaa oli.

Nyt meiltä löytyy kaiken sorttisia pipareita; on sydämiä, kaneja, ankkoja, muumia, enkeleitä ja tietysti kunnon pipareita. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Huomenna emme tee jouluvalmisteluja vaan vietämme itsenäisyyspäivää. Sukankudin ei ole jouluvalmistelua.

sunnuntai, 4. joulukuu 2016

20 päivää jouluaattoon -työkalenteri

Joulupukin tuloon on enää 20 päivää tai yötä. Paitsi ettei meille tule joulupukkia. Joulu kyllä tulee ja siihen valmistaudumme. 

Tänään haimme värkit oven ympärille laitettavaan havuköynnökseen.

Aamulla oli pakkasta 18 astetta ja vieraamme kanssa arvelin, että onneksi on liian kylmä ilma. Eipä ollut, kun pakkanen laski iltapäivällä lähelle nollaa. Mutta tuuli ja lumisade eivät taatusti olleet nollassa ja sormet olivat aivan jäässä.

kuusen%20katkaisut.jpg  

Katkoimme urhoollisesti monta Ikean pussillista noin 15 senttisiä kuusenhavuja. Nuo Ikean pussit ovat oikeita monitoimipusseja. Niillä kuljetamme myös sanomalehtiä, matonkuteita, kirpparitavaraa....

kuusisaalis.jpg  

Haimme kuusenhavut oikein omasta eli Miehen metsästä joen takaa. Me naiset kyselimme, että voiko jää kestää. Mies vakuutti monen vuosikymmenen kokemuksella, että kyllä kestää. Laitoimme menomatkalla hänet menemään ensimmäisenä, sillä jos jää pettäisi, se saisi pettää Miehen alla, ei meidän.

Hyvinhän se kesti eikä paluumatkalla tarvinnut pelätä.

kuusenhaku.jpg  

Huomisen jouluvalmistelu on jo sovittu. 

torstai, 1. joulukuu 2016

Simon siltoja ja Antin aisoja

Niinhän se vanha kansa on sanonut, että jos Simo (28.10.) tekee siltoja niin Antti (30.10.) ajaa aisoilla. Nyt ei tämä säätiedotus pitänyt paikkansa. Simona sää oli plussalla ja ainakin meillä on nyt pieni kerros lunta. Tässä todiste.

taloniltarusko.jpg  

Eilen ja tänään torstaina aurinkokin näyttäytyi ja oli aivan tammikuinen fiilis. Oli se mukava tunne, kun aurinko loisti lähes vaakasuoraan. Autolla ajaessa se huomasi tosi hyvin. Kotona aurinko pilkisti puiden takaa suoraan ikkunoihin, joissa ulko- ja sisäpuolella olevia jälkiä sain ihailla. On näköjään satanut viimeisen pesun jälkeen ja pojanpojan on pitänyt nähdä kunnolla ikkunoista. Ei riittänyt katseluun yksi ikkuna. Tulipa siinä mieleen, että olenkohan ollut näin suvaitsevainen omien tenavien kanssa. Hiukka epäilyttää.

Mutta ikkunoiden puhtaudesta viis, 22 päivän ajan päivät vielä lyhenevät eikä ikkunoista näe kuin pimeyttä. Tänäänkin aurinko oli piilossa 18 tuntia 28 minuuttia, jos olisi olllut pilvetön taivas.

Koukussa
Tunnustan, että olen koukussa ykkösen Takaisin kotiin -sarjaan. En ole sentään kansalaisopiston piirejä laistanut, mutta Areenasta on pitänyt jaksot heti kattoa. Me muutamat "likat" olemme kyselleet toisiltamme, että kumman kaa olisit, Georgen vai Jackin. Jälkimmäisellä on parempi viuhka. Ja pitäähän mun Poldarkiakin kattoa. 

Kiirusta pitää
Ei tarttisi tällaisen eläkeläisen joulun alla kotona nyhjätä. On myyjäisiä, markkinoita, joulukonsertteja ja joulurevyytä ja vaikka mitä. Tammikuu onkin sitten hiljaista. Voisikohan sinne siirtää joitain tapahtumia?

Virkeänä huomenna?
Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan ennen vanhaan maataloudessa vuosi on päättynyt marraskuun 1. päivänä ja huominen 2.11. on sielujen päivä eli vuoden ensimmäinen päivä. Silloin on pyritty olemaan ensimmäinen virkeyttä vaativissa tehtävissä, jotta koko vuoen olisi pysynyt virkeänä. Ajattelin nousta aikaisin aamulla tekemään viikkosiivot. En minä tuota sielujen päivää ajatellut vaan sitä, että ehdin fysikaaliseen olkapäätäni hoidattamaan.

Jälkikirjoitus: Ei mun pitäisi väsyneenä (muka) lukea Vilkunaa. Sielujen päivähän on mennyt jo kuukausi sitten. Mulla on jo kauan ollut se tauti, että päivämäärissä sekoilen. Harmia siitä oli töissäkin. Enkä ole vieläkään oppinut kattoon oikein. Onneksi Vilkuna ei kirjoittanut tästä päivästä mitään.

maanantai, 21. marraskuu 2016

Mukava messumatka Tampereelle

Jo aikaisin syksyllä sovin tyttären kanssa, että nyt menemme Tampereen käsityömessuille emmekä vain käväise. Ennen reissua varasin hotellihuoneen ja kolmen päivän pääsyliput messuille. Kolmen päivän lippu oli edullisempi kuin kahdelle päivälle erikseen ostettu lippu.

Menomatkan harmaa säätila ei tarttunut meihin. Rupattelua riitti niin, etten kartturina huomannut ollenkaan keskustan opastetta ja hupsis! Olimme upouudessa tunnelissa.

aa%20tunneli.jpg  

Maan pinnalle päästiin kun ei peruuttaakkaan voinut ja muutaman mutkan kautta pääsimme hotellille. Auto sinne parkkiin ja kipin kapin messuille. Lauantaipäivä taisi olla kaikkein vilkkain päivä ja sen kyllä näki ja koki.

Messuille mennessä olimme niin täpinöissä, ettei kuvaaminen tullut mieleenkään. Lipunmyynnissä ei sunnuntai-iltapäivänä ollut enää tungosta.

aa%20lipunmyynti.jpg  

ja halleissa jo hieman väljempää

aa%20n%C3%A4kym%C3%A4.jpg

Eka päivänä kiertelimme ja otimme kuvat niistä osastoista/tavaroista, joiden ostamista pohdimme väyrysmallin mukaan yön yli. Sunnuntai muuttikin osin suunnitelmat ja tuli ostettua enemmän kuin kauppalistassa oli. Paljon enemmän. Tässä osa ostoksista epämääräisissä nyssyköissä.

aa%20kassit.jpg  

Tätä 70-luvun kankaasta tehdyn retrotakin ostamista mietin yön yli ja päätin jättää sen jollekin toiselle. On se ihana (ja liian kallis).

aa%20takki.jpg  

Nämä olivat löytöjä:

Nuppineuloja korvaavat nipsut. En ole vielä kokeillut näitä käytännössä mutta arvelen, että vasurina saattaa niiden poistaminen oikealla kädellä saattaa vaatia opettelua.

aanipsut.jpg  

Tässä mun ruttukäden sormessa on kerroslaskija. Kun on päässyt kerroksen loppuun, painan nappia ja lukumäärä on näytöllä. Edellyttäen, että muistan painaa.

aamittari.jpg  

Kuvaa katsellessa en voi olla muistamatta mun sormi- ja sormustraumaa. Keskikoulussa tilasimme luokkasormukset ja mua hävetti niin vietävästi. Pojilla oli hoikemmat sormet kuin mulla.  Kihlasormusta ostaessa ei hävettänyt enää niin paljoa eikä hävetä enää ollenkaan. Paitsi joskus. Syytin äitiä paksuista sormista ja nyt tytär katsoo merkitsevästi sormiaan ja sitten mua. Ne geenit, ne geenit.

Trikookankaita oli kaikenlaisia ja niitähän olisi voinut ostaa auton peräpenkillisen mutta hillittin itteni ja ostin vain tätä ja mustaa collegea. En tee tästä ittelleni.

aakangas.jpg  

Kaikkia löytöjä ei passaa kertoa näin joulun alla!

Eikä tässä kaikki. Lauantai-illalla kävimme ystävämme Helenan kanssa pitkästä aikaa syömässä Saludissa, jossa kävimme jo 70-luvulla opiskeluaikana opintolainan rippeillä. Aivan mahtava ruoka ja ystävällinen henkilökunta. 

 Niinhän siinä kävi, että alkuperäinen ostoslista piti paikkansa ainoastaan noiden nipsujen osalta. Huomasime pitkin matkaa, että mehän tarvitsemme paljon muutakin. Nyt lompakko kaapin ylähyllylle pitkäksi aikaa.

Yks juttu vielä

Meilla oli reissussa sama kisa kuin Miehen kanssa. Kisaamme siitä, kumpi näkee ensin tutun. Tällä kertaa minä voitin. Terveiset kotokylän pitkälle ja komealle Matille!