Meidän pienellä paikkakunnalla on yksi ylellisyys muiden joukossa. Se on ekokampaamo. Olen käyttänyt kampaamon palveluja runsaat pari vuotta, eli siitä lähtien kun jäin eläkkeelle. Nyt oli toisen kerran vuorossa kasvisväri. Eka kerralla se hämmensi hieman, mutta nyt tiesin, mitä tuleman pitää.

Tässä on väriseos, joka muistuttaa hieman vaikkapa lämmintä mämmiä ennen paistamista tai sulatettua suklaata. Mönjässä on hennaa, sennaa (cassia) ja indigoa, kertoi ihana ekokampaajani. Piti oikein googlettaa nuo sanat. Indigo tässä on kasvi, senna hernekasvien sukuun kuuluva kasvi ja henna on hennapensaasta eli kasvisväristä on kysymys. 

    

Ja nyt hiuksissa

    

Sitten muovihuppu ja lämmin pyyhe jonkin aikaa

  

ja näin lähdin kotiin, kun en taaskaan muistanut ottaa huivia mukaan

  

Onneksi olin autolla eikä meidän kylänraitilla tungokseen asti ole vastaantulijoita.

Kotona pidin väriseosta ja huppua päässä muistaakseni parisen tuntia ja sen jälkeen pesin hiukset.

Ja tässä lopputulos. Tosin ilman kampaajan viimeistelyä.

  

Väri pysyy tosi hyvin eikä kasvuraja näy. Sieltä se maantienvärinen hius sitten pikkuhiljaa tulee, kunnes laitetaan uusi väri. 

Pirskahti mieleen
Värjäsin aikoinaan hiukset parikymppisenä ystäväni kanssa hennalla. Hänen hiuksensa olivat upean väriset ja mulla täysin porkkanan väriset. Eikä väri lähtenyt, vaikka kuinka yritin pestä sitä pois. Olin porkkananpunainen.

Olen tainnut kirjoittaa aikaisemminkin, että äitini ei pitänyt mun hiusten värjäyksestä, eikä varsinkaan punertavasta sävystä. Mutta minä ikuisena kapinallisena pidin ja pidän. Hyvä oli äidin sanoa, kun itsellä oli musta tukka.

Näyttää mulla olevan aiheet vähissä, kun tästäkin piti tehdä juttu. Huomenna menen keskikoulun luokkakokoukseen. Joitain luokkakavereita en ole nähnyt sitten vuoden 1965. Nyt näen ja saatanpa kirjoittaa tännekin.