Ruonankylän pyöräilyreissulla koputimme lammastilankin oveen, kun olin jo kylätien varressa kuvannut lampaita. Niillä oli iso laidun ja aivan selvästi kertoivat lammasten kielellä, että elämä on oikein mukavaa. Ruokaa, vettä ja suojaa on riittävästi ja välillä paksu turkki keritään pois. Noita lampaita katsoessa näin mielessäni äitini kerimässä lampaita. Taisin itsekin kokeilla. Keritsimien kanssa pitikin olla tarkkana, ettei tehnyt lampaan ihoon haavaa.

Lämmintä on lampaan villa,
lampaat kulkee laitumilla.
Keritään ne villaksi,
puseron saat illaksi.

Hakkilan lammastilan "kauppa" on tunnelmallisessa aitassa, jossa tavarat ovat pärekopissa. Näistä lampaista saadut villat kehrätään Ylistaron kehräämöllä mm. 3-säikeisiksi langoiksi, jotka tilan emäntä värjää kasviväreillä.

Mun oli "pakko" ostaa lankoja, vaikka jo kotona olevillakin voisi perustaa lankakaupan. Mutta eipä ole ennestään tällaista villalankaa.

Vihreää oli värjätty lupiinin lehdillä ja varsilla
Roosaa saatiin krapin jälkivärillä
Keltaista sipulinkuorilla ja krapin jälkivärillä.... 

En vielä tiedä, mitä minä näistä kudon. Mistäs sen vielä tietää. Kyllä aika tavaran kaupittee!