Kuinka monta kertaa viime talvena toivoit, että satais nyt lunta ja olis maa valkoinen? Toiveesi on kuultu ja moninkertaisena. Aamulla ensimmäisenä katsoimme ikkunasta, kuinka paljon on satanut ja vieläkö sataa. Lunta oli tullut noin 20 senttiä ja onneksi pakkaslunta.

Ei muuta kuin aamupuuron jälkeen lunta kolaamaan. Me teemme vielä näin vanhanaikaisesti. Niin kauan kuin jalat kantaa ja selkä kestää. Illalla teemme varmaan vielä kolmannen ulkokuntoilun.

Tämän isomman lumisateen vuoksi Mies vei viimeiset kauralyhteet pihlajiin. On se ihmeellistä, miten linnuilla pelaa tuo viestitysjärjestelmä. Vanhoihin tyhjiin lyhteisiin ei ole satuttu pitkään aikaan. Mutta uusissa lyhteissä oli kymmenen minuutin kuluttua aikamoinen kuhina. Onkohan linnuilla joku päivystyssysteemi? Kukin vuorollaan seuraa, koska tuodaan lisää ruokaa. Kun uusi kattaus on tarjolla, päivystäjä varmaan ilmoittaa ennakolta sovituille sirkuille, jotka tiedottavat edelleen omille tutuilleen. Näin sen varmaan pitää mennä.

Olemme ihmetelleet, mihin ovat lintulaudalta häipyneet viherpeipot kokonaan ja tintitkin vähentyneet. Toivottavasti palaavat. Kyllä talitintteja jossain on, kun pari päivää sitten kuulin ensimmäisen kerran kunnon titityyn. Niin sitä vain kevättä kohti mennään. Tänään voi jo sanoa, että ensi kuun päästä on jo huhtikuu!