Meillä on vattumaa, joka ei ole tontillamme ja jota emme ole hoitaneet mutta josta saamme marjoja litrakaupalla. Tämä meidän tarhamme on miehen mummantuvan entisen navetan paikalla. Mutta ikävä kyllä, vatulla on villiä kavereita. 

On runsaasti miehenmittaisia nokkosia ja horsmia. Eikä tässä kaikki. Eilen vattumaalle mennessämme polun vierellä lekotteli auringonpaisteessa pitkä ja paksu kyykäärme. Tänään aamulla menin kameran kanssa ja Kontiot jaloissa, mutta eihän sitä näkynyt. Taisi käärmeelläkin olla niin lämmin, ettei tarvinnut auringonpaistetta. Nämä kaverit ovat varmaan aika tyypillisiä villiintyneessä vattumaassa.

Oli siellä vattujakin. Juuri herkuttelimme mustikkavadelmapiirakalla ja totesimme, että syksyllä ja ensi keväänä olisi varmaan viisasta perkailla noita kavereita vähemmäksi.