Meille tulee kesä, kun olen vaihtanut kesämatot tuvan lattialle ja salusiinit ikkunoille.

Kesämatot on kudottu farkuista ja ontelotrikoosta. Tämän kesämattomallin sain lasten perhepäivähoitaja Helenalta aikanaan 1990-luvulla. Hänen mielestään matot olivat kestäviä ja ryhdikkäitä. Kiersin alueen kirppareita ja ostin 1-2 euroa maksavia mahdollisimman isoja farkkuja, jotta sain enemmän okulia. Kotokotona ne olivat nukeria ja kirjakielellä matonkudetta. Pari kesää istuskelin töiden jälkeen kuistilla ja leikkasin kuteiksi noin 120 farkkua. Farkkukeräyksessä oli viime metreillä mukana myös työtoverit, jotka toivat kaikki liikenevät housut meille. 

Ostin käsille tosi ystävälliset Fiskarsin sakset, jotka eivät kuitenkaan leikanneet enää kunnolla viidenkymmenen farkun jälkeen. Laitoinkin firmaan sähköpostia ja kyselin, ettei kait Fiskarsin sakset voi tylsyä näin pian. Kannatti kirjoittaa, sillä sain lähettää sakset tehtaalle ja sain uudet tilalle. 

Tuo mattojen raidoitus saatiin, kun laitettiin välillä tummempaa ja välillä vaaleampaa farkkua. Nämä on kudottu sähköpuilla ja ovat tosi tykyt eivätkä kovin helposti mene kasaan. Paitsi silloin, kun pojan perheen vauhtikoirat tulevat tupaan. 

Verhokappa ja salusiinit on "pakko" laittaa tuvan ikkunaan, muuten ei kesä tule. Parasta ikkunoissa on, kun saan ottaa sisäikkunan pois ja avata ikkunan. Kesämmällä laitan ikkunaan kärpäsverkon, etteivät hyttyset pääse sisälle. Edellisessä 1980-luvulla rakennetussa talossamme oli sen ajan mukaisesti kapeat tuuletusluukut, joista en todellakaan tykännyt. 

Kertasin kerran koulussa oppimaani käsityötä eli virkkasin pitsit saluusiineihin. Se oli yllättävän mukavaa työtä. Vasenkätisenä virkkaan oikealla kädellä ja mulla työ vasemmassa kädessä liikkuu ja oiken käden virkkuukoukku on suht rauhallinen. Äiti ei kertomansa mukaan hoksannut opettaa mua "vääränkätisesti". Olisi ehkä ollut vaikea opettaakin. Kenties peilin kautta?