Remontin alussa tapahtui paljon enemmän kuin oli tarpeellista. Muutimme 11 vuotta vanhasta talostamme pieneen kaksioon, tytär joutui umpisuolileikkaukseen, serkku kuoli yllättäen ja siitä muutaman viikon kuluttua isäni. Sateisen lokakuun alussa talon yksi nurkka piti kokonaan poistaa. Katto ei vuotanut, mutta katkennut ränni oli lahottanut hirret. Kaikki nämä parin kuukauden sisällä. Silloin mietin hetken, että mitä oikein on tullut tehtyä. Mutta vain hetken, paluutahan ei ollut!
Tuli myös hienoja hetkiä ja paljon!
Rakennusvaiheessa päämäärä ei ollut valmis talo puutarhoineen. Etenimme asia kerrallaan ja iloitsimme jokaisesta valmistuneesta vaiheesta. Tällä jaksoimme. Jälkeenpäin ajatellen niitä hienoja pieniä hetkiä olivat ainakin
Muurarimestarin sytyttämä ensimmäinen valakia takkaan. Oli uuden vuoden aaton aatto ja koko perhe oli tätä suurta tapahtumaa katsomassa.
Kun tupaan saatiin oikein ikkunat ja luonnonvaloa! Lokakuusta helmikuulle saakka sisällä tehtiin töitä valonheittimien avulla sillä kuitulevyt peittivät ulkokuoren ja myös rikkinäiset ikkunat.
Ensimmäisenä oli valmiina vinttikamarin lattia heinäkuun alussa ja silloin nukuimme kaikki eka yön tulevassa kodissa. Tai ainakin yritimme nukkua. Oli kuuma ja kärpäset häiritsivät. Talossa oli jo lämmöt päällä kuivatuksen vuoksi. Eikä ulkonakaan kylmä ollut.
Pitkään ovea markkeerasi kuitulevystä koottu oven tekele. Oli juhlallista, kun oikea ovi saatiin paikalle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.