Karin Bojs: Homo europaeus

Sukututkimukseen hurahtaneena tämä on mielenkiintoinen kirja siitä, miten Eurooppa on asutettu kymmenientuhansien, jopa satojen tuhansien aikana. Kirjan kirjoittaja on ruotsalainen tietokirjailija ja Dagens Nyheterin toimittaja. Tässä kuvataan, miten Ruotsia on asutettu mutta siitä löytyy myös Suomen asuttamista. Olen teettänyt itseni lisäksi viidelle DNA-testit Family Treellä ja niissä tuloksissa on mm. etnisestä taustasta ja siitä, mitä kautta "me" olemme tulleet Afrikasta tänne. 

Tämän kirjan saatan ostaa itselleni, koska sillä on käyttöä "oppikirjana".

Hanne Andreassen Hjelmås: Klompelompe, Ihania neuleita lapsille

Tämän kirjan olen lainannut usemman kerran, koska siinä on niin hienoja neulemalleja. Ja tähän luetteloon siksi, kun jouduin tarkkaan lukemaan sitä, jotta opin norjalaisen korinpohjaneuleen. Olen aikaisemmin neulonut täältä tyttärentyttärelle Tilda-takin ja nyt neulon uutta ja isompaa. Pikkutytöille on yllättävän vähän nättejä ohjeita neuletakeista.

Outi Pakkanen: Kylmä talo

Kirja kertoo lauttasaarelaisesta kerrostalosta, jossa oli tehty linjasaneeraus ja osa asukkaista oli palaamassa takaisin. Kirjassa kerrotaan pitkään asukkaista ja heidän keskinäisistä suhteistaan. Siellä asuu mm. juorukello, topakka leskirouva, eristäytyvä polkupyörämies, epäsosiaalinen opiskelijatyttö ja itsevarma besserwisser. Kun lainasin kirjan dekkarina, odotin ja odotin, koska jotain tapahtuu. Ja tapahtuihan mutta vasta muutamalla loppusivulla ja se oli koko kirjan joku pikkujuttu, jota ei kunnolla käsitelty. Ihmettelin, onko tuo linjasaneeraus joku katutyö tms. Piti loppupuolella googlata ja sehän on putkiremontti. Olin pettynyt kirjaan.

Anu Vähäaho: Niin kauan kuin voit rakastaa

Lainasin tämän romantiikkaan sijoitetun kirjan ystäväni Hannelen suosituksesta. Hän kun ei siirappisia kirjoja lue eikä suosittele. Eletään 1870-lukua Turussa ja Oulussa. Päähenkilöinä kansainvälistyvän teollisuuden vaurastama puukauppias Robert Stenmark, turkulaisen sahapatruuna Andbergin itsepäinen nuori Ida -tytär ja oululaisen merimiehen leski Salome Jaakson sekä hänen äitinsä ja vilkas tyttärensä. Ja tietysti Mäntykallion kartano, jonka Stenmark osti ja jota kunnostaa. Ja naiset ovat ihastuneet komeaan ja kohteliaaseen Stenmarkkiin ja mies tuntee vetoa molempiin naisiin.

Kirjassa on tietenkin rakkautta mutta myös mua miellyttävää ajankuvausta. Pisti miettimään, miten säänneltyä on säätyläisten fröökynöiden ja myös leskien elämä ollut. Vähäistä katsetta ja kosketustakin on pitänyt välttää, eikä nainen olisi saanut puhutella alempisäätyistä miestä.  Ja pukeutuminen on ollut tarkkaa, peilistä piti vähän väliä tarkistaa, että nuttura on siisti. Pitäisi joskus ommella vanhoista kankaista maata viistävä paksu hame, jonka alla on moninkertaiset alushameet. Sen jälkeen voisi kulkea jossain kuratiellä tai tehdä töitä tuolla vaatemäärällä. Huh!

Tykkäsin kirjasta, sillä se ei ollut liian imelä. Olen jo niin vanha etten muista, olisiko pieni suudelma aiheuttanut itsessä sellaiset värinät ja voimattomuudet kuin noissa kirjan naisissa. Epäilen. Eka pusu ei taatusti värinöitä synnyttänyt, kun se oli vain märkä läiskäys. Historiakuvauksesta tykkäsin. Olisi ollut hyvä olla mukana Oulun vanha kartta, josta olisi voinut seurata kuvitteellista matkaa kaupunkiin. 

Näistä kirjoista oli Homo europaeus mielenkiintoisin. Vuoden ykkönen on ehkä Mark Sullivanin Kohti vihreää laaksoa.