Omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Eikös se näin mene? Ei aina eikä nykyään meillä:

Teemme varsinkin syksyisin omenapaistosta tosi helpolla reseptillä. Sain sen serkultani, joka oli saanut sen Seinäjoen käsityömessujen kahvilassa joltain aivan vieraalta. 

Pienitään omenat kuorineen vuokaan.

Sekoitetaan 1 dl vehnäjauhoja ja 1 dl sokeria ja tämä seos ripotellaan omenoiden päälle. 

  

Vielä vedellään juustohöylällä voi kanneksi. Tässä näyttää aika hurjalta määrältä mutta mittasin, että voita on noin 60 grammaa.

   

Noin 200 asteessa uunissa eikä hajuakaan paistoajasta. Väriä pitää kuitenkin olla.

 

Tein muistaakseni kolme omenapaistosta, kun en muistanut kuvata eri valmistusvaiheita. Ja uunista otettua valmista paistosta en tietenkään muistanut kuvata. Mutta tästä näkee, milloin otin pois. Ja tuo lasisen kannellisen vuuan sain äidiltä ja se on tosi käytännöllinen.

Ja tässä se herkullinen mössö. Kaikki kalorit kruunaa Vanilla. 

Tätä juttua miettiessäni tuli mieleen teeveen kokki- ja leivontaohjelmat. Siellä lähinnä naiset kokkaavat pitkät hiukset valloillaan. Vähän heiluttelevat silmien edestä. Minä ohut- ja lyhythiuksisena olen tietenkin kateellinen näille paksutukkaisille naisille. Ja mulla tukka sen kun ohenee, kiitos kilpirauhasen. 

  

Meillä tehdään toisin. Löysin tämän leivontakuvan, jossa meillä on essut ja huivit. Näyttää olevan joulunalusaika ja kuvasta on kulunut ehkä 3-4 vuotta. Siinä molemmat vasenkätiset leipojat.

Eipä olisi minusta ruokatoimittajaksi!