Katja Kärki: Evan neljä elämää

 Kirjan nimen neljä elämää kertoo kuvanveistäjä Eva Ryynäsen elämästä paimentyttönä, Ateneumin kasvattina, maanviljelijän vaimona ja kuvanveistäjänä. Kirjailijan mukaan teos on fiktiota, johon hän on kuitenkin poiminut mukaan todellisia tapahtumia. Eva syntyi Vieremällä ja naimisiin mentyään muutti miehensä kotipaikalle Lieksan Vuonislahteen.

Hämärästi muistan Eva Ryynänen -nimen, mutta en muuta. Jo kirjan alussa piti googlettaa, millaisia teoksia hän on tehnyt. Ja työt ovat upeita. Evalla oli läpi elämänsä pieni katkeruus siitä, ettei Helsingin ulkopuolella oleva taiteilija voi olla oikea vaan pidettiin enemmänkin harrastelijana. Hänen miehensä Paavo kuitenkin kannusti Evaa eikä välittänyt, kun kyläläiset pitivät Evaa noitana, kummallisena, päästä vinksallaan. Kirja oli mielenkiintoinen, tykkäsin ja se oli sopiva kuunneltava viinimarjoja noukkiessa. 

Miehelle jo sanoinkin jo, että ensi kesänä teemme kesäretken Vuonislahteen tutustumaan Evan Paateriin ja katsomaan Evan ja Paavon kotikirkkoa. Matkaa sinne on vain 496 km ja kuusi tuntia ilman pysähdyksiä. Ei sinne mentäisi edes kahden pysähdyksen taktiikalla.

Denise Rudberg: Vaarallinen yhteys

Joskus kirjastoon mennessä on pää niin tyhjä, ettei tiedä minkä kirjan lainaisi vaikka kirjasto on täynnä kirjoja. Tätä kirjaa suositteli mun suosikkivirkailija. Alussa tuntui siltä, ettei tämä nyt kovin kummoinen ole mutta sitten innostuin lukemaan. Ollaan Tukholmassa joulukuussa 1940, kun maailmansota riehuu Euroopassa. Armeijan tiedustelukeskuksessa Elisabeth, Iris ja Signe purkavat saksalaisten salakoodeja. Kirjassa kuvataan erikseen näiden nuorten naisten elämää työssä ja sen ulkopuolella vaikka he tekevät työtä yhdessä. 

Naisten elämä ei ollut tuossa vaiheessa mielestäni mitenkään erityisen vaarallista vaikka kirjan nimi antaan ymmärtää. Ehkä siinä on viittausta siihen, että kirjasta on jatko-osia, jotka aion lukea. 

Pirjo Tuominen: Hyvästi vinttikamarille

Eletään vuotta 1959. Viena Honka  ja Auli Ruokoranta asuvat Lappeenrannassa ja päässeet keväällä ylioppilaiksi samasta tyttölyseosta. Kummallakain on tahollaan selvää, että he hakevat ja myös pääsevät Kauppakorkeakouluun Helsinkiin. Tuohon aikaan Kauppakorkeaa ja ekonomin tutkintoa ei vanhempi väki pitänyt oikein naisten alana.

Molemmat saavat pienen ja vaatimattoman alivuokralaisasunnon ja tiukan vuokraemännän ja aloittelevat opiskelujaan ja tutustuvat suureen Helsinkiin. Puutetta on myös rahasta ja Aulilla myös vaikeuksia päästä opintojen alkuun. Kirjassa seurataan eri luvuissa Vienan ja Aulin elämää ja heidän ystävyytensä syventymistä. Myös poikaystäviä on tarjolla. 

Pirjo Tuomisella on tämän kirjan juonena ollut todennäköisesti omat kokemukset. Hän on syntynyt Lappeenrannassa ja valmistunut Helsingin Kauppakorkeakoulusta ekonomiksi. Hänelle on ennen päätoimista kirjalijauraa varmaan tullut tutuksi, miten heihin ekonominaisina on suhtauduttu.

Olen lukenut Tuomisen  mm. Satakunta- ja Kokemäki -sarjojen kirjoja ja tykännyt niistä. Enemmän kuin tästä kirjasta.

Laura Malmivaara: Vaiti

Kirjan sisäkannessa: "Nainen saapuu saareen, perheen rakkaaseen kesäpaikkaan. Tarkoituksena on vielttää rauhallinen kesä yhdessä vanhempien kanssa ja samalla ottaa etäisyyttä elämään Helsingissä. Koko kevään ex-aviomies (Aku Louhimies) ja yhteisten lasten isä on ollut kohun pyörityksessä, ja läheiset ystävätkin vaativat naista valitsemaan, kenen joukoissa seisoo.

Saaristoluonnon rauhassa ja vanhempien puuhastelun luomassa turvasatamassa on mahdollista antaa ajatusten tuulettua. Mielessä on myös pieleen mennyt avioliitto. Herkässä iässä olevista tyttäristä on myös huoli, mutta puhelimiin liimautuneiden vaitonaisten tyttöjen sieluntilastaon vaikea saada selkoa. Miten isään kohdistuvat syytökset vaikuttavat tyttöihin?

Kirjasta kirjoitetuissa arvosteluissa kiitettiin kirjaa mutta minä tavallisena lukijana en päässyt oikein mukaan. Tässäkään kirjassa. 

Elokuun kirjoista mieluisin oli Evan neljä elämää.