Tänään on tiistai 20.8.2024 ja alkoi sorsastus. Koko yhdessäoloajan olen tämän päivän ollut yksin. Tai oikeammin, minulla on ollut omaa aikaa! Alussa yksin, sitten pienten lasten kanssa ja jälleen yksin. Ei hassumpi päivä.

Kun meidän lapset olivat kouluikäisiä, elokuun alussa tytär odotti koulun alkamista ja poika sorsastuspäivää. Hyvissä ajoin anottiin opettajalta lupa olla pois koulusta. Minusta oli hienoa, kun opettaja antoi luvan ja sanoi, että tottahan pojan ja isän yhteinen päivä tällä tavalla luonnossa on enemmän kuin tavallinen koulupäivä. Opettaja oli mies, joka ei metsästänyt mutta ymmärsi tämän yhdessäolon. Nyt ilmeisesti on tiukempaa. Tulipa mieleen, onko viikon loma etelässä isompi syy olla pois koulusta?

Mies ja hänen samanikäinen setänsä "varasivat" järvestämme pienen asumattoman saaren siten, että menivät ajoissa aamulla saareen, joskus Mies oli siellä edellisen yönkin teltassa. Harvemmin hänen tulee ennen auringon nousua avattua teltan vetoketjun.

Vuosien mittaan molempien pojat tulivat sorsastusikään  eli muutaman vuoden ikäisiksi. Siinä vaiheessa oli meidän pystykorva Jamikin mukana.

Viitisen vuotta ovat nämä pojat tuoneet omat poikansa saareen ja nyt heitä on siellä jo yhdeksän poikaa kolmevuotiaasta seitsemänkymmentäkaksi vuotiaaseen. Päivä kuluu kuulemma hyvin kalastellen, kahvia keitellen, lättyjä paistellen ja luontoa tutkien.

Nuorimmat ovat varsinaisia tutkimusmatkailijoita. Eikä itku pääse vaikka ainuttakaan sorsaa ei saataisi.

Minä en tietenkään ole kuvia ottanut, koska en ole saaressa koskaan käynyt. Nämäkin kuvat ovat vuosien takaa. Toivottavasti on hyvä päivä!

Ja mitäs minä sitten teen? Ensin ajattelin käydä Fiini Fröökynässä katsomassa vaatteita mutta sitten huomasin, etten tarvi oikeastaan mitään. Tuurin kyläkaupassa voisin käydä, kun tarttis saada pari trikoopalaa pojanpojan pipoa varten. Mutta voipi ollaa, että olen kotona ja teen mitä huvittaa. Luulen, että on hyvä päivä.