Näin kuninkaallisia mutta tänä vuonna he eivät olleet tangokuninkaallisia vaan hevosia. Olemme olleet Kuninkuusraveissa viimeksi 13 vuotta sitten Tampereella. Nyt kuningattaren tittelistä kisasi Miehen serkun Naputus. Mies sanoi lauantai-illalla, että aamulla lähdemme Jyväskylän Killerille katsomaan, miten se juoksee. Olihan siellä muitakin!

Kuninkuusraveissa on aivan mahtava tunnelma. Vierailla ei ole mitään pukukoodia ja jokainen laittaa päällensä, mistä tykkää. Siellä oli kullanvärisiä remmisandaaleita, kulahtaneita mutta yllä niin mukavia t-paitoja ja kaikkea siltä väliltä. Ja mulla farkut, jotka olivat liian lämpimät.

Pari sadekuuroa ei haitannut, kun oli mukana sopivat sadevaatteet. Minulla paremmat kuin nuo kertakäyttöiset.

En yleensä osaa istuskella tekemättä mitään. Nyt se onnistui hyvin. Katselin enemmän ihmisiä kuin hevosia, Mies päinvastoin. Laukaalaisen Pohjosahon tilan nyhtöpossu oli tosi herkullista, aivan kuin olisi joulun aatonaattona leikannut just uunista otettua kinkkua.

Meidän ykkössuosikin Naputuksen omistaja ja valmentaja Kari oli Katja Stålin haastattelussa. Molempia ihailen!

Harmillisinta ravipäivässä oli se, että Naputus joutui keskeyttämään välinerikon takia.

Sukututkimukseen hurahtaneena piti tietysti ottaa kuva Sukuposti-kojusta. Hevosten omistajilla on tärkeätä tietää, ovatko varsan isä ja äiti kunnollista väkeä. Hevoset itse eivät varmaan pidä sitä niin tärkeänä. 

Meillä on aina reissulla kisa, kumpi näkee ensin jonkun tutun. Nyt näimme heitä paluumatkalla Keuruun ABC:llä. Minä näin  ensin!