Elly Griffiths: Viimeinen leposija

Taas onnistuin käymään kirjastossa, jolloin tämä oli tarjolla pikalainaksi. Griffithsin arkeologi Ruth Galloway ja muut tämän sarjan henkilöt ovat jo tulleet tutuiksi. Se hiukan häiritsee, kun ajattelen tuon Ruthin Vera Stanhopen näköiseksi. Siinä kun on kaksi suosikkia.

Ruthin työpaikka on uhattuna, suhde naimisissa olleeseen Nelsoniin on edelleen epäselvä vaikka heillä on jo muistaakseni 14-vuotias tytär. Nämä kulkee koko ajan kirjassa mukana mutta varsinainen aihe on se, kun kahvilan seinän takaa löytyy 20 vuotta sitten kadonneen naisen luuranko ja yksi murhasta epäilty on Ruthin ystävä Cathbad. Tarina etenee verkkaisesti eikä se ole pelkkää murhaajan etsintää. Silti kirja pitää näpeissään.  Taas tykkäsin.

Tommi Kinnunen: Kaarna

Kirjan päähenkilö Laina makaa viimeisiä aikoja sairaalassa ja hänen ikääntyneet lapsensa Martti ja kaksoset Eeva ja Maija tulevat häntä katsomaan. Poikamies Martti on huolehtinut aina äidistään ja sisarukset muuttivat etelään heti koulusta päästyään. Sinne heidät äiti halusikin. Martti suree äidin tulevaa kuolemaa ja haluaisi puhua ja muistella sisarusten kanssa lapsuudesta ja hämärään jääneistä asioista.  "Tytöt" haluavat kuitenkin asian pian ohi eivätkä muista äitiään hyvällä.  

Lainan tarinassa kuljetaan 2000-luvulta kohti vuotta 1944 ja traagisia kokemuksia, kun partisaanit hyökkäsivät Savukosken Seitajärven rajakylään. Suurin osa kyläläisistä tapettiin ja osa otettiin vangiksi ja naiset joutuivat kokemaan kovia. Tapahtumat olivat niin kauheita, ettei Laina halunnut niistä puhua edes sukulaisilleen eikä edes muistaa. Sota ja nämä henkilökohtaiset tapahtumat jättivät jälkensä Lainaan, joka ei pystynyt osoittamaan lapsilleen heidän tarvitsemaansa rakkautta ja hellyyttä. 

Kirjassa mennään takaperin ja päädytään tapahtumiin, joiden takia Laina oli sellainen kuin oli. Kirja oli surullinen ja ahdistavakin ja olen paljon miettinyt tuota naisten ja lasten sotaa ja kärsimystä, josta ei ole puhuttu ja jota on koettu häpeällisenäkin. Ja samaa tapahtuu edelleen kaikkialla maailmassa. Lukekaa kirja!

Merja Mäki: Itki toisenkin

Tapahtumat sijoittuvat Aunuksen Karjalaan 1942. Larja palaa kesäksi opettajaleiriltä kanta-Suomesta Suurmäkeen. Vastassa on hiiltyneitä hirsiä talojen tuhoutuessa hyökkäyksen aikana. Kotona on Matja-buabo, kylän arvostama itkijä, kuolemansairas ja pikkusisko Pola. Suomi on valloittanut alueen ja väestöä aloitetaan suomalaistamaan. Neuvostoliiton viranomaiset ovat vuosia sitten tuominneet Larjan vanhemmat syvään itään eikä heidän kohtalosta ole tietoa. Larja ei lähde lisäkoulutukseen, joka pätevöisi hänen opettajaksi. Hän hyväksyy apulaisopettajan paikan kansakoulusta.

Isoäitiä hoitaessaan Larja kuuntelee pohjoistuulessa puiden viestejä ja löytää itkijänlahjan. Kylä jakautuu kahtia, kun osa kaipaa takaisin Neuvostoliiton aikoja ja osa hyväksyy kanssakäymisen ja seurustelunkin suomalaisten kanssa, joita väestö kutsuu ruotseiksi. Larja tutustuu Tuomas-nimiseen suomalaiseen sotilaaseen ja he rakastuvat. Kaikki eivät katso sitä hyvällä silmällä. 

Varasin kirjan ja olin jonossa numerolla 172 mutta onneksi löysin tämänkin pikalainahyllystä. Aluksi vierastin sitä, kun kirjassa oli niin paljon karjalankielisiä sanoja, joista ei ollut varmuutta. Myös runsas kuvailu ärsyti kuten esim "Viteleen tullessamme pelkoni oli ollut aluksi pelkkä roiske, mutta nyt se alkoi venymään pitiksi  vanoiksi..."  Näihin kuitenkin totuin ja jatkoin lukemista. Kirjaa lukiessa tuli jotenkin rauhallinen olo ja nautin siitä, vaikka kirjassa eletään raskasta sota-aikaa. Eipä tätä ole turhaan kehuttu.

Liza Marklund: Suonsilmä

Tämä kirja on Napapiiri-sarjan toinen osa. Luin epähuomiossa ensin kolmannen osan, sitten ensimmäisen ja nyt tämän toisen. Olisi ollut helpompaa lukea oikeassa järjestyksessä. 

Poliisipäällikkö Wiking Stormbergin vaimo Helena katosi 30 vuotta sitten Kallmyrenin suohon. Ja joka vuosi Wiking palaa katoamispaikalle. Sitten hänen poikansa Markus saa kirjeen, jonka mukaan häntä uhkaisi suuri vaara, jos hän ottaisi vastaan tarjotun ylennyksen. Allekirjoituksena on Helenan keisarinleikkausarpea muistuttava tähti - tapa. jolla tämä allekirjoitti kirjeet miehelleen. Kirjassa paljastetaan, mitä hänen ja Helenan menneisyydessä todella tapahtui ja mitä on nyt meneillään. Tämä kirja ei ole perinteinen dekkari, jossa murhataan ja selvitetään tappaja. Tässä on mielestäni paljon enemmän. Tykkäsin.