Viveca Sten: Vallan varjoissa

Tätä lukiessa odotin, että se on viimeinen oma koronakaranteenikirja. Minulla on kirjaston varauslistassa 15 kirjaa, joista kaksi odottaa ovien aukaisemista ja varatuin kirja on sijalla 49. 

Silmaleikkauksen jälkeen kuuntelin äänikirjana yhden Stenin kirjan, joka oli "aivan kuunneltava" mutta ei mikään erikoinen. Tämä Vallan varjoissa on omasta (tai tyttären?) hyllystä. Kirjan tapahtumat ovat Sandhamnin pienessä saaristolaisyhteisössä, johon uusi tulokas, öykkärimäinen riskisijoittava Carsten Larsson, rakennuttaa ökyhuvilan ja vähät välittää saarelaisten perinteistä. Rakennuksella sattuu outoja vahinkoja ja Carstenin tupaantuliaiset päättyvät katastrofiin ja yhden henkilön kuolemaan. Aikaisemmasta kirjasta tuttu poliisi Thomas Andreasson ja hänen paras ystävänsä Nora Linde onnistuvat paljastamaan ja pysäyttämään varjoissa piilevän pahuuden.

Kirjassa kuvataan öykkärimiehen vaimon ja lasten elämää, joka ei ole helppoa. Heidän ja palvelusväen on oltava juuri niinkuin isäntä määrää. Hänen käyttäytymisensä aiheuttaa raivoa naapureissa ja lähiympäristössä. Myös poliisi Andreasson miettii, tekeekö hän tätä työtä eläkkeelle saakka. Kirjassa oli tapahtumia paljon, se oli mielenkiintoinen ja helppolukuinen. Jos nyt pokkari voi olla "helppolukuinen" kun kirja ei aukea kunnolla.

Aino Kallas: Sudenmorsian

Sudenmorsian on vuonna 1928 ilmestynyt hiidenmaalainen tarina Aalosta, naisesta, joka verensä vetoa totellen muuttuu vainotuksi ihmissudeksi. Priidik-niminen metsävahti näkee nuoren Aallon pesemässä lampaita ja kiinnittää huomiota siihen, kun lampaat eivät pyristele häneltä pakoon. He menevät naimisiin ja saavat tyttären. Sudet vainoavat kylää ja herättävät paljon vihaa. Eräässä sudenajossa Aalo tuntee mielessään suden kutsun. Sudet ilmestyvät myöhemmin hakemaan hänet luokseen ja Aalo alkaa viettää kaksoiselämää; päivät hyvänä vaimona ja äitinä ja yöt vapaana ja villinä sutena. Kun Priidit saa selville totuuden, hän karkottaa Aalon luotaan. Kun kyläyhteisö vihaa susia, on Aalonkin kohtalo sinetöity. 

Paljon kirjoja lukeva kirjallisuuspiirin ystävä suositteli tätä kirjaa ja kertoi lukeneensa sen ensimmäisen kerran aivan nuorena. Hiukan epäilleen otin kirjan mutta jo ensimmäiset sivut alkoivat kiehtoa. Tapahtumat sijoittuvat 1600-luvun Viroon ja Kallaksen kieli tässä on erään bloggarin mukaan keskiaikaistyylistä ja vanhahtavaa. Mielestäni se oli tosi kiehtovaa. Nykyään ostan tosi harvoin kirjoja itselleni mutta tämän ostan ja varmaan luen sen useampaan kertaan. Katsoitteko tarkemmin kannessa olevan kirjan nimen. Jos ei tietäisi nimeä, ei kovin nopeasti se aukenisi.

Camilla Grebe: Horros

 Ruotsi on näköjään dekkarikirjailijoiden maa, tämänkin kirjan kirjoittaja on ruotsalainen. Kirjan päähenkilöinä on 18-vuotias Samuel, joka pakenee Tukholmasta pilattuaan huumediilin. Hänen äitinsä Pernilla kuuluu Vapaakirkkoon ja on valmis kyseenalaistamaan uskonsa, jos vain voi auttaa poikaansa. Rikostutkija Manfred Olsson tutkii kahta huumerikosta, kun hänen, Samuelin ja Pernillan tiet risteävät.

Ystäväni Leena toi minulle tämän kirjan, joka oli vienyt hänet mukanaan.  Mua häiritsi alussa niinkin pieni juttu kuin tosi lyhyet kappaleet. Jatkoin kuitenkin lukemista ja pääsin lähes 600-sivuisen kirjanloppuun muutamassa illassa. Tykkäsin.

Lina Bengtsdotter: Annabelle

Tätä kirjaa suositteli puolestaan serkkuni Hilkka, eikä turhaan. Kirjan oli erilainen dekkari.  Nuori ja kaunis Annabelle asuu pienellä ruotsalaisella paikkakunnalla äitinsä ja isänsä kanssa. Äiti Nora on hyvin ankara kotiintuloajoista ja etsinnät käynnistyvät, kun Annabelle ei palaa viina- ja huumehöyryisistä bileistä. Katoamista alkavat tutkia Tukholmasta kutsutut Charlie  ja Anders. Kirjassa etsitään Annabelleä, Charlie palaa katoamista selvittäessään lapsuuden kotipaikalle rankkoihin lapsuudenkokemuksiin. Tarinassa kulkee "mukana" myös Alicen ja Rosan tarina, jota ihmittelin lähes loppuun saakka. 

Bengtsdotter on aikaisemmissa kirjoissa "esitellyt" Charlien, joka on melko tyypillinen rikostutkija mutta naispuolinen. Mahdollisen rikoksen selvittelyssä paljastuu muitakin salaisuuksia, jotka eivät liity suoraan katoamiseen. On tosi hankala kirjoittaa dekkarista, kun ei voi kertoa liikaa juonesta. Tästä kirjasta tykkäsin enemmän kuin Horroksesta. Saatan lukea Bengtsdotterin aikaisempiakin kirjoja. 

Toukokuu on ollut dekkarien aikaa. Kesäkuun yhtenä aiheena on 1700-luvulla käyty Pohjan sota, joka oli suomalaisille raskasta ja kauhistuttavaa aikaa. Luen parhaillaan Kirsti Loukolan Kiljukotkaa ja seuraavaksi Teemu Keskisarjan Murhanenkeli; suuren Pohjan sodan ihmisten historia. Näiden kirjojen jälkeen katselen 1700-luvun alkupuolella eläneiden esivanhempien tietoja tarkemmin.