Varsinkin näin keväällä taitaa monellekin olla tuttua, että huushollia ja ympäristöäkin laitettiin kuntoon, jos oli tulossa vaikka rippi- tai ylioppilasjuhlia. Silloin tehtiin valmiiksi monta asiaa, jotka olivat kauankin olleet suunnitteilla. No, meillä ei ole tulossa mitään juhlia mutta jotain Pitäis tehdä-juttuja olemme saaneet aikaan, kiitos koronakaranteenin:
Meidän tontin vanhan männikön pohjalla kasvaa jatkuvasti tuomia ja pihlajia kysymättä meiltä lupaa. Nyt innostuimme perkaamaan metsänpohjan ja saimme siitä paremmin meidän silmää miellyttävän.
Ja tulihan niitä risuja, kolme kuormaa veimme jäteasemalle. Minä tässä muka puuhakkaana täytän kärryä, mutta kyllähän Mies teki suurimman työn. Hän kaatoi puut, pieni ne takkapuiksi ja minä napsin pienempiä alkuja ja raahasin risuja.
Mutta tämän tein aivan itse.
Meillä on vedetty pyykkinarut koivusta koivuun ja mulla on pyykkipojat tuollaisessa essussa, josta ne on kätevä ottaa. Koivussa sattui olemaan pieni oksantynkä, jossa saan säilyttää pussukan. Edellinen varsin tekokuituinen essu kesti 35 vuotta. Veikkaan, ettei uusi ole yhtä kauaa mun käytössä. Tätäkin olin tekemässä monta vuotta - ajatuksissa.
Ja grillikatos saa oikein betonipohjan. Tämä rakennus on täysin miehen valtakuntaa.
Kriisiajat ovat aina olleet uusien keksintöjen aikaa. On keksitty atomipommi ja penisilliini. Meillä on ollut onneksi näin vaatimatonta mutta tyytyväisiä olemme. Mutta surkiaa on, jos karanteeni kestää syksyyn tai jouluun tai vuoden 2022 loppuun.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.