Tähän alkuun olisi pitänyt laittaa kuva rikkaruohoja täynnä olevasta kottikärrystä mutta unohdin kuvata. Se olisi parhaiten kuvannut mun puutarhahommia. Kummasti rikkaruohoja kertyy kuivallakin vaikka kuinka niitä perkaa. Alkukesän kuljin nurmikolla kumarassa voikukkia nyppien. Toivotonta taistelua. Aika usein nypin, kun pojanpoikakin nimitti niitä jo mummun vihollisiksi.
Kevät alkoi miesten töillä eli perennapenkkien reunuskivien laitolla.
Maanviljelijän tytär nousi minussa pintaan aikaisempaa paremmin. Olemmekin saaneet hakea puutarhasta ruokapöytään perunat, sipulit, valkosipulit, porkkanat, punajuuret, tillit, persiljat, salaatit, kesäkurpitsat, avomaan ja kasvihuonekurkut sekä tomaatit ja paprikat (3 kypsää paprikaa). On varsin nostalgista kaivaa perunat ikivanhalla perunakuokalla.
Kesäkukat sain onnistumaan aika mukavasti. Riittävä lannoitus takaa runsaan kukinnan. Mehän käytämme myös sitä suositeltua eloperäistä lannoitusta, sitä nestemäistä Jaffaa muistuttavaa. Desi kastelukannullista kohti. Kiitos Helena vinkistä.
Viime syksynä istutettu alppiruusu yllätti ja ihastutti.
Yksivuotinen kesäpäivänhattu loistaa kuin aurinko ja kukkii pitkään
Tiikerikaunosilmä on uusi suosikki
Mun jo rippikouluaikainen ihastus heinälilja kukkii jo toisen kerran tänä kesänä kun välillä jätin vähemmälle kastelulle. Ajatteli vissiin, että näytetään emännälle.
Tottahan me istuskelemme huvimajassakin. Pihan keinusta on tämä näkymä.
Tässä tuli puutarhan parhaat palat.
Kyllä tällaisiakin riittää. Jaloakileija yrittää sinnitellä varjoisassa köyhässä maassa. Ja perennapenkeissä käy kasvien keskinäinen kisailu. Toinen jättää toisen varjoon ja leviää lupaa kysymättä.
Ensi kesää varten olen jo kirjoittanut puutarhavihkoon, mitä kylvän ja mitä en jne. Ei jatkuvaa kesää kyllä jaksaisi. Onneksi on syksy ja talvi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.