On aattoilta ja tuumailen, ettei aatto ei ole ollut mitenkään vanhan kaavan mukainen. Tämä joulu on Miehen ja mun 36. yhteinen joulu ja vasta nyt vietämme aattoillan aivan kahdestaan. Alkuvuosina olimme lapsuudenkodissani ja myöhemmin Miehen suku on tullut meille. Lapset ovat aina viettäneet aaton kotona.

Ikiaikainen kaava suunnilleen näin: aamulla jouluhuushollin viimeistely, riisipuuron ja sekahedelmäkeiton valmistaminen, joulusauna, joulurauha, joulupuuro, pikkupäikkärit, haudoilla käynti, jouluruoka, väki koolla; iltapäiväkahvit ja lahjojen jako ja joskus ohjelmaakin, kirjojen lukeminen, nukkumaan meno.

Tämän päivän ohjelma: aamulla riisipuuron keitto ja pojan perheen luo, ennen heidän joulusaunaa ja pienimmän päikkäreitä. Pojan vaimo päivystää joulun ja se rajoittaa heidän kulkemisiaan.

Lahjat kelpasivat.

Vesi- ja räntäsateessa Tiistenjoen hautausmaalle vanhempien ja veljen haudoille ja kotiin tullessa Miehen omaisten haudoilla. Olemme käyneet yleensä haudoilla hämärän aikaan mutta näin liukkailla keleillä olikin päiväkäynti hyvä vaikka ei niin tunnelmallinen. Eikä maisemakaan jouluiselta näyttänyt. Emmekä ole tainneet ennen kuunnella autossa joulurauhan julistusta.

Jouluiltana tämä rinteessä oleva hautausmaa on tunnelmallinen ja vaikuttava.

Joulufiilis tuli joululauluista, vähemmän tästä.

Tämä huvitti ja samalla mietin, miten paljon vanhaa lautaa tuosta saisi kaiken maailman askarteluihin.

Nyt on kaikki aattoon kuuluvat asiat hoidettu, tosin aivan eri järjestyksessä. Ei ole haitannut joulufiilistä.

Oikein Rauhallista Joulua ja Mielenkiintoista Uutta Vuotta aivan teille kaikille! Erityisesti teille kommentteja näillä sivuilla jättäneille. Tunnutte niin tutuilta vaikka emme ole nähneetkään. Mistäs sen tietää, vaikka olisimme joskus tietämättämme tavanneet?