Olemme etuajassa. Siivosimme alakerran jo tänään vaikka lähes aina siivouspäivä on ollut 22. päivä. Eikä tässä vielä kaikki. Kuvasin tuvan siivouksen jälkeen ja huomaatte ehkä, mikä on vialla.

Vaikka oli joulusiivous, tuvan mattoja ei ole tänään pudisteltu ulkona!! Ei, vaikka ulkona oli kostean sumuista, piha jäinen ja liukas ja märkä ja mattotelinekin märkä. Minä ehdotin Miehelle, että joulu saa tulla ilman mattojen tamppausta. Huomasin, että hänelle tuli välittömästi oikein hyvä joulumieli. Tuo tamppaus kun on aina hänen hommiaan. 

Huushollia siivotessa mietinkin, miten paljon tuomme jouluperinteitä lapsuudenkodistamme omaan kotiimme. Ja kuinka helpolla nykyään pääsemme. Kotona tuvanpesupäivä oli äidille huomattavasti rankempi päivä. Ensin navettatyöt, sitten ruuanlaitto, tenavat kuusijuhlaan ja itsekin, jos vain ehtii. Sitten ruuanlaitto ja vasta sen jälkeen siivous saattoi alkaa. Porstaa ja vettä tarvittiin aivan eri lailla kuin nykyään. Ei ollut mikroliinoja eikä strutsinsulkaviuhkoja. Kun illalla matot olivat lattiassa ja ikkunaverhot laitettu, tuntui jo melkein joululta. Näitä lapsuudenkodin jouluvalmisteluja ajatellessa oli aivan haikea olo. Ja nostalginen vaikka näistä lapsuudenkodin jouluvalmisteluista on lähes 50 vuotta. 

Vaikka perinteitä olen tuonut omaan kotiin, olen ymmärtänyt työvuosina vähän oikaista kotoa opitusta. Tulee se joulu vähemmälläkin. Ja mennä hupsahtaa ohi.