Olin rennolla päällä ja ostin uudet jouluverhot tai pikemminkin kapat.

Edelliset jouluverhot ompelin parisenkymmentä vuotta sitten joulunvihreästä kankaasta, jossa oli punaisia kuvioita. Kyllästyin, kun olivat niin synkät meidän kapeisiin ikkunoihin. Nyt on tupa paljon valoisamman tuntuinen. Kun emme käytä kaihtimia, meidän tupaan näkee aika hyvin. Jos muut kuin tontut lähtevät tirkistelemään ikkunoista, sen kun vaan. Ei tämän ikäinen mummu kulu, vaikka joku kattoiskin.

Pirskahti mieleen
Ajelin tänään autolla vasten auringon siltaa ja toivoin, että olisinpa 180-senttinen tai edes 170-senttinen enkä 156 senttiä. Aurinko loisti vaakasuoraan tien päässä ja ajelin lähinnä summan mutikassa eteenpäin. Ei auta vaikka lasken aurinkolipan alas. Eihän mun silmät yllä niin korkealle. Ajelin sitten toinen käsi hitler-tervehdyksessä ja sain peitettyä auringon kämmenen taa. Silla menin eteenpäin. Onneksi noita aurinkoisia päiviä ei ole pariin kuukauteen kovinkaan paljon.