Eikös se niin mene, että vanhetessaan pikkuhiljaa palaa lapseksi jälleen. Tässä todiste:

Ostin ensimmäisen kerran meille molemmille oikein vanhan ajan suklaakalenterit. Molempien kalenterissa on nimet, ettei toinen vain "vahingossa" ota toiselta. Emmekä ole yhtään päivää ottaneet etukäteen. Ainakaan vielä.

Tämä on paljon mukavampi kuin veikkauksen joulukalenteri. Joka päivä raaputan ja ruksaan ja aattona totean, että 24 päivänä turhaan raaputin. Todennäköisesti en ole se joka kolmas, joka voittaa.