Kyllä  niin nätisti lauletaan pientareella tallustavasta myyrästä. Kyllä minä en ajattele näin ja kyllä mieleni pahoitin. Katkoin perennoiden varsia ja ihmettelin, miten yhdessä kohtaa oli tosi pehmoinen multakasa. Kauaa ei tarvinnut ihmetellä, kun hoksasin, että myyrän pirulaiset ovat taas tulleet yhteen penkkiin. Onneksi vain yhteen. Olisivatkohan lähteneet karkuun sitä tietyötä.

Levittelin multaa hiukan ennenkuin hoksasin, että siinä voisi olla myyräkuumeen uhka. On niin tai näin mutta vanha konsti otettiin käyttöön.

  

Pari vuotta sitten häädimme myyrät sähköisellä hiirikarkoittimella. Koska emme uskalla jättää koskettimeen laitettua vekotinta kosteaan maahan, Mies laittoi sen viemäriputken palaan. Ja toimii.

Viime päivät ovat olleet tosi kylmän kosteat ja pelkäsin jo, että meidän valkosipulikokeilu on jo myöhässä. Ei taida olla vielä hätää, kun ensi viikolle on luvattu lämmintä ja sadetta. 

  

Kokeilemme nyt eka kertaa syksyllä istutettavia valkosipulia. Teimme viime vuonna tällaisen lämpölavan ja kesän kasvatimme siinä valkosipulia. Nyt kokeilemme, lähtevätkö kynnet keväällä kasvuun nopeammin. Se nähdään.

Vaahteranlehtien haravoinnista laitoinkin kuvan lähes 40 vuoden takaa. Tässä uudempi kuva.

  

Eikä haitannut, vaikka haravoimme eri suuntiin!

Syystöitä vielä riittää; haravointia ja perennapenkkien siistimistä. Kun on koko kesän häärännyt ulkona, on selvästi totuttelemista tupatöihin. Töitä kyllä keksin riittävästi, mutta tekojärjestys vaatii vielä tuumaamista. Ja se käy kätevästi keinutuolissa kiikutellen.