Tuo otsikko on varmaan ollut ensimmäisiä lausahduksia, jotka on opittu oppikoulun ruottin tunnilla. Poissa hyvä mutta kotona paras. Tulimme tiistaita vasten yöllä Prahasta ja tänään puutarhassa kierrellessä tuli tuo sanonta mieleen.
Aina vaan ne jaksavat kukkia vaikka mua jo kastelu kyllästyttää:
Komea maksaruoho saisi kukkia kauan, onhan se aloittanut kukinnan aivan hiljattain.
Syksy ja syksyn värit ovat mun aikaa.
Onnenpensas ei keväällä kukkinut mutta nyt väriä riittää.
Istutimme vaahterat värien vuoksi mutta vielä odotamme lisää värejä.
Meillä on vain keltaista mutta naapurin vaahterassa on väri-iloittelua. Enhän minä tietenkään kateellinen ole, mitä nyt työhuoneen ikkunasta sitä tuijottelen. Painoin päivällä mielikuvitusnappiani ja siirsin puun meille pienellä mutta tehokkaalla, äänettömällä ja ilmatyynyalus-tyyppisellä kaivurilla. Saas nähdä onko se meillä vielä aamulla.
Toivottavasti auringonkukkien siemenet ehtivät kypsyä ennen pakkasia. Hiukan tintit ovat jo niitä maistelleet.
Ei Morolla ole hammassärkyä mutta suostui tientekijöiden nauhoitukseen.
Syksyn värejä löytyy tästäkin esteestä. Tontille siirrettiin pari tosi isoa kiveä. Tämä on todennäköisesti pojanpojan mielipaikka ensi kesänä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.