Kirjoitan tätä hieman ennen iltayhdeksää eli äitienpäivää on vietetty, enää jäljellä lipunlasku. Hienosti se on tänään hulmunnutkin. Kahvia en saanut sänkyyn enkä halunnutkaan. Tämänikäisen naisen pitää aamulla ekaksi päästä proosallisesti pissalle. Ja vielä kahvia sänkyyn! Hienosti oli puurot ja kahvit valmiina, kun kömmin sängystä. Ja lippu salossa.

  

Puutarhakierroksella iloitaan vähästäkin. Metsikön reunassa kukkii se ainut sinivuokko. Valkovuokot ovat jo hieman levittäytyneet. Molemmat ovat tuontitavaraa Tampereen ja Ikaalisten seudulta.

 

  

   

 

 

Tytär toi maljaköynnöksen ja toivoo, että tänävuonna onnistuisin saamaan sen kukkaan. Ilman kakkua jäisimme, ellei tytär tekisi. Nam. Söin vaikka pitäisi saada pari kiloa pois, että mekko sopisi luokkakokoukseen.

  

Päivän perinteisiin kuuluu yhteinen ruokailu meidän palvelukeskuksessa. Seuraava kuva on lavastettu. Piti ottaa kuva omasta annoksesta, mutta nälkäisenä unohdin. Tämä lautanen kuuluu mun vaivaisserkulle (=pikkuserkusta seuraava) ja hän antoi nauraen luvan kuvaamiseen.

Poika ja hänen avovaimonsa keksivät aina jotain erityistä. Nyt he olivat "painaneet" hienoon puupalikkaan ( n 10 cm sivu) pojanpojan kuvat.

    

Kun vielä veimme Miehen äidille uuden pihakeinun, päivän virallinen osuus oli ohi. Jatkot olivatkin puupinolla ja jälleen halkaisukoneen käyttäjänä.

  

Tänään piti taas oikein ajatuksissa pysähtyä ja ihmetellä ja olla kiitollinen, mitä kaikkea on saanut. Ja perhe siinä on ykkönen. Mikään ei ole itsestään selvää.

En aivan ehtinyt saada tätä juttua valmiiksi ennen lipunlaskua. Mies oli hakenut lipun hieman ennen yhdeksää, ettei se homma häiritse urheiluruudun kattomista.