Viikolla tuli meidän pihaan punainen henkilöauto. Tottahan uteliaana odottelin, että kuka mikä pian soittaa ovikelloa. Kaksi miestä kansiot kädessään kyselivät mun Miestä, jonka kerroin olevan vielä töissä. Toinen miehistä kertoi, että he halusivat kontaktoida paikan päällä hänen kanssaan, kun heillä ei ollut Miehen puhelinnumeroa. Meidän alueella käydään kiivasta taistelua paikallisen puhelinosakkeiden ostamisesta ja nämä miehet olivat ostoreissulla.

Selvisin miehistä aika nopeasti, kun kerroin, että kaupat on jo tehty.

Viiden minuutin kuluttua miesten lähdöstä tuli mieleen, että tosielämässäkin - eikä vain elokuvissa - pitäisi olla sellainen systeemi, että saisi yht'äkkiä kelattua keskustelua taaksepäin ja jatkettua puhetta uusin sanoin. Jos tämä olisi onnistunut, olisin aivan tyhmänä kysynyt, että mitä te olisitte mun Miehelle tehneet kontaktoimalla. Olisivatko ne menneet rappusille kontalleen? toisivatko jotain uudentyyppistä kontaktimuovia?? Jos ne olisivat selittäneet, olisin taas kysynyt jotain tosi tyhmää ja kattonut, miten pitkään ne olisivat viihtyneet mun seuras.

Suomen kieli vilisee nykyään englannin kielestä lainattuja ja muokattuja sanoja vaikka suomen kielessä olisi aivan sopiva sana ko. tarkoitukseen. Olen tässä(kin) vanhanaikainen ja haluan puhua suomeksi. Tiedän kyllä, että iso osa meidän sanoistamme on vuosisatojen ja -kymmenien kuluessa muodostettu ruotsin kielestä ja muista kielistä. 

Kun luet tätä pikkujuttua, mehän olemme nyt kontaktoineet kirjoittamalla ja lukemalla. Kiitos siitä!