Nyt en kirjoita Runotyttö-kirjojen Uudenkuun talosta vaan oikeasta kuusta, joka jo ilmeisesti sirppinä näkyy, jos näkyy. Eilen maanantaina oli uuden kuun alku ja nyt on hyvä aika kylvää ensimmäiset siemenet kesää varten. Tätä hyvää aikaa riittää 22.2. saakka. Seuraavan kerran uusi alkaa 9.3.

Korpikankaalta sainkin tosi nopeesti siemenpussit ja niistä alan ripotella siemeniä pikkuhiljaa multaan. Eihän tässä kovaa kiirettä vielä ole.

kylv%C3%B6t.jpg

Tänään kylvin kuitenkin jo keijunmekon ja hämähäkkikukan siemenet, jotka itävät aika hitaasti. Sain entisöintiystävältäni Kaijalta hänen itse viime syksynä keräämiään siemenpallukoita, joista yritin erotella pienen pienet siemenet. Keijunmekon kauppapussissa oli nyt 15 siementä. Joskus on ollut 8 siementä, joista pari on itänyt. Sattuman kauppaa.

keijunmekko.jpg  

Viime vuonna päätin, että tänä keväänä kylvän vähemmän kesäkukkia. Ainahan sitä voi mielensä muuttaa, kylvän taas niitä kukkia, mitä mieli tekee. Tuskittelen mahdollista paljoutta sitten koulimisen aikaan. Olen oppinut vuosien varrella, että nämä siemenlaatikot (= 700 g jauhelihalaatikko) pitää numeroida ja kirjoittaa ne puutarhavihkoon. Sirkkalehtivaiheessa alut ovat niin samanlaisia, etten harrastelijana taatusti erota kukkia toisistaan. Ei varmaan hortonomikaan.

Mieleen pirskahti

Vanhakansa puhui elovalkioista, joita muuten ei Google eikä Wikipedia tiedä olevankaan. Sehän on valakia, jossa on vain liekit eikä mitään ainetta, mikä pitää sitä voimassa. Isäni ja naapurin mies väittivät nähneensä sen 1930-luvulla tansseista tullessaan. Ja paikka oli se, mihin perimätiedon mukaan on kenties Suomen sodan aikaan haudattu venäläinen sotilas. Tarua vai totta, mutta tässä meidän elovalakia. Oikein kuvattuna. Ilmassa ja puiden keskellä. Ei soitettu yks yks kakkoseen.

elovalakia.jpg  

Hyvää laskiaistiistaita! En mene pulkkamäkeen.