Meidän monien ystävien lapset lapsineen asuvat Etelä-Suomessa, kauimmaiset Japanissa. Heidän yön yli käyntinsä tuovat aika paljon elämää vanhojen parien arkeen. Meillä eivät lapset ole suuremmin olleet yövieraina; pojan perhe asuu runsaan kilometrin päässä ja tytär poikaystävänsä kanssa 30 kilometrin päässä. Mutta nyt on yövieraita eikä mitään yhtä paria yötä vaan kolme neljä viikkoa.

Tytär poikaystävänsä kanssa tuli meille vesivahinkoa evakkoon. Ei meidän tarvi samassa kamarissa nukkua vaan he asuvat yläkerrassa. Mutta ei heidän oleiluaan meillä voi olla huomaamatta. 

Kun he tulivat kasseineen ja pusseineen, ehdotin huumorilla, että voisivat käyttää tätä evakko-ovea.

  

Ei kelvannut, koska ovesta mennään kodinhoitohuoneeseen. Sodan aikana evakkojen tullessa on yhteen kamariin tehty ulko-ovi ja näin heillä on ollut käytössään kaksi omaa kamaria päädyssä. Aikanaan purimmekin sieltä pienen hellan. 

Valloittivat meidän isomman eteisen:

  

ja pöydän

  

ja jääkaappikin näyttää täydemmältä, paljon täydemmältä

  

No, tämä on yksi näkemys meidän ikiomista evakoista. Valloittavat kaikki paikat ja syövät paljon. On se toinenkin näkökulma.

Mulla ja Miehellä on yli kolmenkymmenen vuoden aikana jutut juteltu, mitä nyt todetaan, että sataako ja tuuleeko ja on nämä päivät jo pidentyneet ja kumpi kävisi kaupas ja mitä pitää tuoda. Nyt keskustelut ovat paljon laajempia, on eri näkemyksiäkin mutta muistellaan menneitäkin.  Eli elämää on aivan eri lailla. Hyvin on viikko mennyt vaikka jääkaapissa tavarat ovatkin väärässä järjestyksessä. Parin kolmen viikon kuluttua saattavat molemmat osapuolet henkäistä helpotuksesta mutta arvelen, että olemme puheväleissä. Hyvää sopeutumisvalmennusta vanhoille. Ja ihanaa, kun saan tyttären kanssa yhdessä tehdä arkisia töitä ja rupatella sitä sun tätä. 

Pirskahti mieleen
Ystäväni ja blogilukijani Heljä ilmoitteli muun asian sivulauseessa, että haluais lukea uuden jutun tässä se nyt oli. Ja nimpparionnittelut Heljälle ja kummityttö Helille.