Eikös sitä ole tavattu laskea, montako yötä on jouluun? Onhan se parempi laskea ne päivät? Mitä tekee minäkin päivänä. No, mulla ei oo hätäpäivää. Olenhan joka päivä kotona ja saan valmistella joulua mielin määrin. 

On se metkaa, kun nämä tekemiset ja ajat eivät oikein käy yksiin. Nyt mulla on aikaa päivälläkin, mutta jouluvalmistelut vähenevät vuosi vuodelta. Joulu ja joulun tunnelma kun tulee ilman hössötystä. Olen paistanut ja pakastanut laatikot, leiponut joulupullat, olemme tehneet kranssit ja havuköynnöksen. Ja joulusiivothan tein muistaakseni jo lokakuussa nuohoojan käynnin jälkeen. Nyt saan olla jouluun asti kuin Ellun kana. Inhosin nuorempana tuota Ellun kanaa, kun mua haukuttiin sillä nimellä. Nyt ei oo enää väliä.

Eilen sain valmiiksi kirjaenkelin - ensimmäisen sellaisen, ja sen huomaa.

  

Tämä ei olekkaan mikä tahansa kirjaenkeli. Hänellä on historia. Tein sen Pearl S.Buckin kirjasta Kirje Pekingistä, joka on ollut alunperin kaupungin rautatieläisten kirjaston kirja numero 1129. Oletan, että kirjasto on lakkautettu ja silloin se on siirretty kaupunginkirjastoon, josta olen sen ajat sitten ostanut poistokirjoista. Noista Buckin kiinalaiskirjoista olen aikanaan tykännyt aika lailla, mutta uudelleen en ole niitä lukenut. Voisikin vilkaista vähän ja kattoa, onko ne edelleen kiehtovia. 

Löysin aitan vintiltä Keittokirjan vuodelta 1907, mutta en malttanut siitä tehdä enkeliä. Hetken kyllä harkitsin, mutta taidan siitä opiskella sata vuotta vanhoja ruuanvalmistustapoja.

Joulumarkkinoita riittää

Näinä muutamina viikonloppuina saisi aikansa hyvin kulumaan joulumarkkinoilla. Tänään lauantaina kiersimme parit markkinat, paikallisen ja kaupungin maalaismarkkinat. Tutuilta ostimme lähinnä arpoja. Paljon oli sukkia ja lapasia ja leipomuksia. Niitä en osta, kun teen itse (tai luulen tekeväni). On se oma elämä muuttunut. Silloin, kun olisi ostanut kaikkia koristeita ja tilperöörejä, ei ollut rahaa. Nyt olisi sen verran rahaa, että voisi ostaa, mutta ei ole enää tarvetta. Kaiken maailman koristeita on aivan riittävästi. Pyrin vanhoistakin eroon. Vähemmän on enemmän.

Löysin sentään ostettavaa:

Imelletyn perunalaatikon tekeminen ei ole mun juttu, mutta täältä sitä sai. Ja lusikkaleivät, joiden tekemisestä en tykkää.

   '

Tässä on meidän Frasin ja Saltun äiti myöhemmin syntyneine lapsineen. 

  

Ystäväni tytär Maria huikkasi sisään mennessään ensimmäisenä tutustumaan tätinssä tekemiin kransseihin. Olivat muuten paljon nätimpiä kuin meidän tekemät.

  

Ostamatta jäi vielä pari lampaantaljaa, jotka voisimme laittaa huvimajan tuoleihin, kun nautimme siellä kuumat glögit itsenäisyyspäivisin ja jouluaattoisin. Ehkä ensi jouluksi. Ja aivan maksutonta markkinoilla on tuttujen tapaaminen!