Ystäväni Hannele L kyseli eilen puhelimessa, että mikä on kun ei ole blogiin tullut uutta tekstiä. Ei ole tullut, kun ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Eli ei ole tapahtunut mitään kummempaa. Puutarhassa olen ollut lähes aina, kun ei ole satanut. Siellä kyllä löytyy rikkaruohojen kitkentää ja kuihtuneiden kukkien katkomista. Mutta niistä ja vihannesmaan vihertymisestä olen jo kirjoittanut viime kesänä.

Mietiskelin asiaa tarkemmin ja hoksasin, että niinhän lehdetkin tekevät. Joka vuosi toistuvat samat jutut. Ennen joulua laitetaan kaloripitoiset ruokaohjeet ja joulun jälkeen laihdutusohjeet. Kevään mittaan kerrotaan, miten saamme kroppamme bikinikuntoon (onneks mulla ei oo bikineitä). Kesälehdissä on kuvia, miten puutarhaan tehdään lähes olohuone. On keinussa tyynyjä ja peittojakin ja pöydällä liinat ja muut koristeet. Saisivat joskus kuvata sitä hässäkkää, kun sadekuuro yllättää ja tavarat kuskataan sisälle. Joko kuivina tai märkinä tai syksyllä homeisina.

Linnunpoikaset lähtivät pesästään

Teimme sunnuntaina grillikatosta ja aivan meidän jalkojen juureen tuli neljä pienen pientä kirjosiepon poikasta. Olivat varmaan aamulle lähteneet pesästään eivätkä ymmärtäneet edes peljätä meitä. Ei kyllä ollut aihettakaan. Yksi siepoista eksyi katoksen sisäpuolelle, josta Mies vei sen lähemmäksi muita poikasia. Nämä kolme poikasta olivat varmaankin hieman peloissaan, kun menivät aivan yhdeksi mytyksi, aivan kuin olisivat olleet pesässä. Toivottavasti selvisivät hengissä niin, että jaksoivat lentää puiden oksille. Meidän naapurissa kun on kissa, joka jatkuvasti kiertelee meidän tontilla eikä missään ystävällisissä ajatuksissa.

kirjosiepot.jpg  

Punakylkirastas teki toiselle poikueelleen pesän puupinon pressun alle. Yksi poikasista ei meinannut lähteä lainkaan pesästä, oli ehkä viimeksi munittu. No, lähti kuitenkin. Kummasti sitä riittää meillä seurattavaa ja ihmettelemistä.

Monet haluavat mut

Olen viime viikkoina ollut tosi suosittu. Keväällä tarjottiin vakuutuksia. Silloin sanoin, etten edes mieti asiaa ennen juhannusta. Heti juhannuksen jälkeen puolelta päivin jo soitettiin ja tarjottiin yhtiön vaihtamista. Nyt mulla on uusi tarjous. Eikä siinä kaikki. Nykyisestä yhtiöstä soitettiin ja sanottiin, että voivat tarkistaa hintojaan. Mukavaa, kun kisaavat keskenään.

Tänään soitti Fortumista nuori mies ja kyseli, olenko kiinnostunut ekologisesti tuotetusta sähköstä ja arvelenko sähkön hinnan nousevan ja laskevan. Sanoin, etten ole isommin miettinyt asiaa enkä yhden puhelinsoiton perusteella vaihda sähköyhtiötä. On se metkaa, kun puhutaan näin tärkiästä asiasta ja minä kiinnitän huomion aivan epäolennaiseen. Se epäolennainen oli sitä, kun tämä nuori mies sanoi joka asiaan 'oolrait' aivan kuin oltais jossain Teksasis. Meinasin jo sanoakin, että puhuisit kunnolla. Mulla on nyt ristiriitainen olo, kun meille tarjotaan vesi- ja tuulivoimalla tuotettua sähköä ja poika on töissä voimalaitoksessa, joka polttaa turvetta, jota puolestaan hänen puolisonsa ohjaa näihin voimaloihin.

Tämän viikon aikana pidän yhden 'toimistopäivän' ja tuumailen, vaihdammeko yhtiöitä. Kirjoitan näistä yksikössä, kun mun ja Miehen sopiman työnjaon perusteella mä hoidan näitä toimistojuttuja ja mies rakentaa ja tekee isommat jutut. Sekin on metkaa, kun molemmat tarjoukset alkavat tekstillä "Kiitämme tarjouspyynnöstänne". Enhän minä ole mitään pyytänyt. He ovat tyrkyttäneet!

Sadepäivän hommaa

Sain keväällä päähäni, että laitan oman kutomon kangaspuihin maton loimen, vaikka kudontapiirin tiloissa saan kutoa riittävästi. Loin loimen aivan itse mutta tukille vetoon sain kaksi kudontapiiriläistä. Toinen oli kokenut ja taitava puihin laittaja ja toinen samanmoinen mun kans eli teki aina sen, mitä 'johtaja' sanoi. Tänään olen istunut kangaspuiden alla ja sidon polkusia ylä- ja alavälittäjiin. Ei aivan yksinkertaista hommaa, mutta meinaan selviytyä.

Oikeassa alakulmassa on polkusten sidontaohje. Siitä vaan sitomaan.

ohje.jpg  

Kun polkusten sidonta oli tässä vaiheessa, lähdin kahville ja kirjoittamaan tätä blogia. Sitten taas töihin. Kun olen sitonut polkuset, on tosi mielenkiintoista nähdä, olenko tehnyt niisinnän ja sidonnan oikein ja aukeeko viriö kunnolla. Jos ei niin sitten tuumaan ja teen uudelleen. Aivan rauhallisesti ja hermostumatta.

polkuset.jpg

Taatusti laitan kuvan matosta, kun saan ensimmäisen joskus kudottua. Lointa on tukilla 15 metriä. Jos minä tästä selviän kunnialla, kiittelen kyllä itteäni.

Mukavat murrevaihtelut ovat näissäkin hommissa tulleet esille. Kotona oli kangaspuut tai kangasaseet, kun täällä vanhemmat kutojat puhuvat sohloista. Pingottimet ovat pännit ja matonkuteet okulit.