Parin viikon kuluessa meistä tulee ensimmäisen kerran mummu ja vaari. Poika ja avovaimo ovat varoitelleet, ettei sitten tarvi liikaa hössöttää asiasta. 

Enhän minä hössötä. En tietenkään. Tykkään vain tehdä käsitöitä. Kesähelteelläkin neuloa villalangasta. Tosin helteistä ei ole ollut tietoakaan.

Mitä nyt pari toukkapussia neuloin. Eka tuntui liian suurelta. Toinen taitaa olla liian pieni. Tuleva äiti kun oli nähnyt unta, että sai yhdeksänkiloisen vauvan.

Ei kait peittoja ole koskaan liikaa?

Molempiin mallit löytyivät netistä.

Oliskohan tämä Jussi-nuttu? Olen jo luvannut ommella noin satasenttisen metsästysasun, on lapsi sitten poika tai tyttö. Tämä on vasta kuuskytsenttisen haalari. Sitä ihmettelen, kun tätäkin sanotaan nykyään jumpsuitiksi. Pitää vissiin mennä englannin tehokurssille.

Minähän oon tietenkin tosi onnellinen, kun on lupa ommella ja neuloa vauvanvaatteita. Kuullostelen näiltä metallimusiikkia kuuntelevilta ja luonnossa liikkuvilta vanhemmilta materiaaleista etukäteen. Pinkkiä ja liian hempeää ei kuulemma saa olla. 

Eikä meitä jännitä yhtään, kun saamme nähdä vauvan ja ottaa syliin ja seurata hänen kasvuaan. Tai ehkä vähän jännittää. Tai sitten hiukka enemmän.