En otsikossa kirjoita ittestäni vaan meidän tontin koivusta. Eilen kävi meillä ja varmaan teilläkin aikamoinen tuuli. Ei tullut mieleen pyytää, että "Oi lounatuuli saavu jälleen". Se tuuli tuli pyytämättä muttei yllättäen. Meteorologithan siitä meille ilmoittivat. 

Tässä tulos meidän tontilla.

Koivu oli katkennut kahdeksan metrin korkeudesta. 185 senttinen mieheni mittana. Mittasimme sen tosin vielä kaadettunakin.

  

Latvasta laho

  

Onneksi meidän tonttimetsä ei ole suojeltu. Saamme poistaa kaatuneet puut. Se tietää tulevina talvina monta lämmintä takkavalakiaa.

  

Tontillamme ja siihen rajoittuvalla puistokaistalla on tosi pitkiä ja vanhoja mäntyjä. Jos nämä kaatuvat etelä-lounatuulella, on meidän Onnela vaarassa. Onneksi ei näin käynyt. Tällläkään kertaa.

  

Meillä on selvä työnjako: Mies on halkomas noita koivuja ja minä kirjoitan tätä. Hyvä järjestely. Kuljetin minäkin niitä koivupöllejä, vai miksi niitä sanotaan, halkomapaikalle. Meidän vanhalla maitokärryllä.