Kirkko on meillä keskellä kylää, mutta sinne tulee lähdettyä vain muutaman kerran vuodessa. On muka muuta hommaa tai pelkästään laiskottaa. Kirkko kutsuu kuitenkin tulemaan pääsiäisen aikaan. 

alttari.jpg

Mulle kirkko on hiljentymisen paikka. Tykkään laulaa virsiä, kun lähellä istuu hyvä laulaja. Silloin tällainen huono laulajakin uskaltaa laulaa. Nautin urkujen soitosta. Raamatunluku saattaa mennä ohitse, jos teksti on vaikeaselkoinen enkä jaksa siihen keskittyä. Saattaa käydä niin, että kirkosta lähtiessä en muista, mistä saarnassa puhuttiin vaikka sen kuuntelinkin. Aivan mielelläni istun jumalanpalveluksen ajan ja lähden rauhallisin mielin. Kun katselen nykyistä kotikirkkoani, ihmettelen usein, miten seurakuntalaisilla on 120 vuotta sitten ollut voimaa ja kykyä rakentaa tuhatpaikkainen kirkko. Pitäjän historiakirjassa onkin mielenkiintoisia juttuja rakentamisen eri vaiheista.

Vasta ensimmäisenä pääsiäispäivänä sain itseni liikkeelle ja menin kirkkoon. Väkeä oli aivan mukavasti ja muutama pikkuinen tykkäsi käveleskellä pääkäytävällä. Minulle uutta oli kirkkokahvit kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen. Mikäpä siinä oli kahvia juodessa rupatella tuttujen kanssa. 

kirkkokahvit.jpg