"- Ei jumalaut! Mää en millä lakka ihmettelemäst et kui miäs pitä kaike romun takanas. Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui!.."

Tätä ihmetteli Hietanen Tuntemattomassa sotilaassa varusvarastossa. Ja kohdisti sanansa laihialaiselle talousaliupseeri Mäkilälle. 

En minä laihialainen ole, mutta samaa tautia sairastan jonkin verran Mäkilän kanssa. Mikä siinä on, kun pitää säästää kangaspaloja ja vanhoja vaatteita? Sen jo olen ymmärtänyt, etten käytä enää pieneksi jääneitä vaatteita. Vuosikymmenet luulin, että jollain ihmekeinolla (=vähemmällä ruualla) ne sopisivat. En minä niitä vaatteita ole kuitenkaan pois nakannut. Pidän niitä aitan vintillä säilössä. Jos vaikka leikkaisin ne joskus matonkuteiksi. 

Kankaita ja varsinkin kangaspaloja on kertynyt vuosien mittaan. Tässä vain yksi varasto. Pitsistä pellavaan.

  

Yksi pisimpään säilöttyjä paloja on tämä skottikangas.

  

Olen ostanut tämän lähes 30 vuotta sitten, kun ajattelin tekeväni tyttärelle jotain. En vain keksinyt mitä. Kun tytär kasvoi, tämä ei oikein enää kolahtanut.

Mikä siinä on, kun tulee otettua kaikki vastaan, mitä tarjotaan? Vastauksena on, että "jos joskus tulee käyttöä". Nyt olen huristellut vanhalla saumurilla, josta otin neulat ja langas pois. Saan kätevästi vanhoista lakanoista poppana- tai matonkudetta (nukeria, okulia). Terveisiä vain Helenalle. Tässä menee antamasi ikkunaverho!! Sitten on lakanoiden vuoro.

  

Pata kattilaa soimaa

Se on hyvä (?), kun me molemmat olemme saman sorttisia. Minä säästän kankaita ja lankoja. Mies säästää puolestaan hyllyjä, ruuveja ja "vaikka mitä". Nämä meidän tavarat kuuluvat ryhmään Ei sitä tiedä, vaikka joskus tarttis. Ja aika usein tai joskus on tarvittu. Olemme aika hyviä keksimään poistetulle tavaralle uutta käyttöä. Kierrätys on meidän juttu. Jos jotain pitää ostaa, mietimme ensin, löytyiskö meidän varastoista tuunattavaa. Nuoret ovatkin sanoneet, että heidän hommakseen talon tyhjennys aikanaan tulee. Niin se taitaa olla sukupolvesta toiseen. 

Jos minä pääsisin Miehen verstaaseen ja Mies mun varastoille, olisi jäteasemalle paljon kärrättävää. Onneksi meillä on sanaton sopimus, että jotain yksityisyyttä pitää kummallakin olla. Ja molemmat saavat ihmetellä, miks sun pitää tuotakin säästää ja tuonkin voisi laittaa roskikseen.