Aikansa kutakin. Niin myös joulun ajan juhlaa. Jo lokakuulla mietimme jouluvalmisteluja ja teimmekin niitä. Haimme metsästä mustikan- ja puolukanvarpuja ja marraskuussa aloitimme kranssien tekemisen. Siitähän laitoinkin sivulleni meidän mallin mukaiset kranssit.

Piparit tuli tehtyä, laatikot paistettua, tontut laitettua esille ja kuusi tuotiin tupaan. Ja nautimme joulukonsertista, joulukirkosta ja koko joulusta. Mutta aikansa kutakin. Onneksi joulunpyhiä on vain rajallinen määrä ja arki koittaa. Kun juhlaa on liikaa, se ei tunnu enää juhlalta. On hyvä, kun saa aloittaa taas arkiset puuhat.

Ja luntakin saimme lauantaina edellisen päivän vesisateen jälkeen. Kolasimme pihan neljään kertaan, viimeksi ennen puolta yötä ja ennen Wallanderia.

  

Ja kun oli hyvä suojakeli, sai lapsettaakin.

 

Eilinen päivä eli sunnuntai oli vielä aivan juhlan tuntuinen. Tytär palasi viiden kuukauden Pariisin reissulta ja jo ennen paluuta tilasi äidiltä suomalaista ruokaa. Tottahan sen tein aivan mielelläni. Tilauksessa oli kalaa, makaroonilaatikkoa, salaattia ja jälkkäriksi Aino-jäätelöä. Jälkimmäinen on opiskelijan rahoissa liian kallista. Näin saimme koko porukan saman pöydän ääreen. Ja tulihan sitä tehtyä muutakin ruokaa. Uusi kinkku ja jouluruokaa.