Olimme Pariisissa pitkän viikonlopun ja eilen maanantaina kotiuduimme. Meille nämä reissut ovat aina Tapauksia. Monet reissaavat kaukomailla ja maailman äärissä mutta meille riittää Eurooppa. Ja monelle riittää kotomaa ja kotikonnut. Meidän matkalle oli oikea aihe; tyttäremme Maija on syyslukukauden opiskelijavaihdossa Pariisissa ESCE International Business Schoolissa. Kylkiäisenä tuli Pariisi hieman tutummaksi. Kaksi vuotta sitten olin Maijan kanssa eka kerran Pariisissa.

    

"Matkaoppaamme" oli hyvin varautunut vastaanottamaan meidät lentokentällä!

Mitä näimme?

Eiffeltornin

Maija ja mun mies halusivat ehdottomasti mennä Eiffelin huipulle. Minä en. Ensimmäisenä päivänä jonotimme aikansa kunnes Maija luki, että huipulle ei pääse. Olisikohan ollut tuulta liikaa? Seuraavana päivänä pääsimme. Minä uskalsin mennä jopa toiselle tasolle ja vielä lasilattialle. Arvaa hirvittikö!!

Mulle olis kuulemma ollut liikaa huipulle meno. Uskon sen. Onneksi nämä jonot tulivat vasta silloin, kun olimme jo tornissa. 

Moulin Rougen kabaree-esityksen

Edellisellä käynnillä kävimme kuvaamassa Moulin Rougen ulkoa mutta nyt menimme sisälle. Tytär varasi ajoissa aika hintavat liput. Esitys alkoi klo 23 ja sisälle päästettiin 22.45. Sitä ennen ulkona oli hirvittävän pitkä jono ja eihän väki päässyt 15 minuutissa sisälle ja paikalleen. Onkohan tämä aikataulun venyminen sitä ranskalaista? Esitys alkoi runsaat puoli tuntia ilmoitettua myöhemmin mutta se ei haitannut. 

Kabaree oli elämys, aivan mahtava. Oli valtava määrä tanssijoita ja vielä enemmän erilaisia esiintymisasuja. Asut olivat upeita mutta naistanssijoilla oli lähes poikkeuksetta tissit paljaana. Alussa se vähän hämmensi mutta tottuihan siihen ja kait se kuuluu kabareen luonteeseen. Tulihan sitä kattottua, ettei mun kuppikoolla olisi esiintyjäksi, eikä pituudella, eikä iällä eikä notkeudella eikä naamataululla. Saman totesi mieskin ääneen kuppikoosta. On tainnut vieläkin muistella esitystä tältä kantilta. Esitystähän ei saanut kuvata, mutta yleisöä kyllä. Olihan siellä muutakin mahtavaa ohjelmaa tanssityttöjen lisäksi.

  

Louvressa Mona Lisan

Mies halusi nähdä Mona Lisan ja näkikin. Me näimme edellisreissulla ja totesimme, että pieni on taulu. Tyttären kanssa keskityin isompiin teoksiin. Vartijat olivat hyvin ajan tasalla. Nojasin ajatuksissani yhden patsaan jalustaan ja jo kuului tiukka kielto. Olin kuin pahaa tehnyt tenava. 

 

Tämä kuvaa Ranskan vallankumousta ja Googlen mukaan taulun nimi on Vapaus johtaa kansaa. 

Luxembourgin puiston

Pitihän puistossa käydä ja istuskella, kun kerta Edefeltkin on siellä aikanaan maalannut. Porukkaa oli paljon ja olisi varmaan ollut vielä enemmän kesäaikaan. 

Anna Ruohosen ateljeen

Pari viikkoa sitten ykkösen aamuteeveessä haastateltiin muotisuunnittelija Anna Ruohosta, jonka ateljee oli valittu Pariisin parhaimmaksi vaatetus- ja asustemyymäläksi. Kun tämä "kauppa" oli meidän metroreitin varrella, oli pakko käydä se kuvaamassa. Vaikutti niin mielenkiintoiselta, kun hän ja miehensä kertoivat ateljeen rakentamisesta.

  

 

Rappuja riitti

Vaikka kuljimme metrolla aina kun se oli mahdollista, askelia kertyi. Ja varsinkin rappusia. Rakko pikkuvarpaassa kuljin rappuja kuin vanha mummo. Aina en pysynyt tyttären ja miehen kyydissä. Kun he juoksivat metroon, minä jäin laiturille, kun ovet menivät kiinni. Ei hätää, teimme treffit uudelle asemalle. Onneksi elämme kännykkäaikaa. 

    

Bonjourta, madamea ja mösjöötä mennen tullen

Kaupoissa, hotellissa ja matkailukohteissa tervehdittiin kyllä ahkerammin kuin meillä kotopuolessa. Eihän kaikkiin sanoihin liittynyt mitään erinomaista palvelua, mutta huomioitiin kyllä. Hyvin pärjäsimme miehen englannilla, saksaa en kokeillutkaan. Meidän hotellin respan mies tiesi suomen kielestä jo kippis -sanan. Pakkohan mun oli opettaa perkeleenkin, kun puolalainen opiskelija oli pyytänyt aivan opiskelun alussa Maijaa opettamaan sanan sanomaan oikein ja kunnolla! Sitä ei kuulemma saa käännettyä muille kielille.

Croissanttia, nam

  

Onneksi ehdin ottaa näistä ihanista croissanteista kuvan, ennenkuin söimme ne lähtöaamuna lentoasemalla. On ne vain niin ihania ja maukkaita ja voisia. Kuvastakin haluais laittaa ne suuhunsa. Näitä aitoja ranskalaisia jäin kaipaamaan. Jäi myös kokeilematta vuokrattavat polkupyörät. Ehkä näin oli parempi. Ties missä sairaalassa makaisin pää kainalossa.

  

Reissu on tehty mutta jälkihoito on vielä kesken. Mieheltä varastettiin metrossa lompsa housujen etutaskusta. Nyt hän hankkii uutta pankkikorttia, ajokorttia, Kelakorttia ja ties mitä. Menimme paikalliselle poliisiasemalle tekemään rikosilmoituksen. Se reissu onkin uuden jutun arvoinen! 

Tytär pitää Ranskan kuukausistaan omaa blogia. Jos kiinnostaa, käyhän kattoos.