Miten maailmassa voikin olla niin paljon mielenkiintoisia asioita! Ja myös pienellä paikkakunnalla. Harrastusmahdollisuuksia meinaan. Nyt eläkkeellä ollessa olen oikein ahminut ja kahminut kaikkia juttuja kansalaisopiston piireistä. Ei se pelkkää ajankulua ole, kuluuhan aika vaikka keinutuolissa keinutellen. 

Opintopiirien hinnat ovat vuosittain nousseet ja syksyisin saan maksaa useamman satasen näistä kursseista. Laskin huvikseni entisöintipiirin opetuksen hinnan. Maksan 80 senttiä tunnilta ja saan pätevää ja henkilökohtaista ohjausta. Paljonkohan iltalehdet maksavat?

Tulisiko minusta pianisti?

Tottakai tulee. Käyn nyt kolmatta vuotta pianovartissa. Innostuin niin, että otin tänä vuonna kaks varttia eli puolituntisen. Mullahan ei oo tippaakaan musikaalisuutta ja paksut sormet sopivat paremmin tarikon ja lapion varteen. Tytärkin katsoi joskus syyttävästi mun käsiin ja sanoi, että kyllä hän on jotain multa perinyt. Nyt hän on jo alistunut kohtaloonsa. 

Ensimmäinen oppikirjani oli Pienten sormien pianokoulu ja nyt on jo menossa Thompsonin pianokoulu 1. Taisivat muut alakouluikäiset varttilaiset katsella ihmeissään, kun mummuikäinenkin kävi soittamassa. Teen tunnollisesti läksyt kotona ja olen oppinutkin aika lailla. Kiitos tästä kuuluu opettajalleni Tanjalle, joka kärsivällisesti ja ystävällisesti ohjaa sormiani oikeille koskettimille, muistuttaa ylennyksistä ja alennuksista, valvoo tahdissa pysymistä ja jaksaa jaksaa opettaa ja opettaa.

  

Tämä on vaativin piirini. On se kumma, kun silmät näkevät nuotit mutta käskyt päästä sormiin eivät meinaa millään kulkea. Hyvää hoitoa aivosoluille! Mies kuuntelee kotona kärsivällisesti soittoharjoituksiani ja on luvannut toimia managerinani, kun järjestän konsertin. Paikkaa ja aikaa ei ole vielä valittu. Soitossa on kuulemma vielä liian paljon eiku-nuotteja. 

Tästä saan:
oppimisen tuskaa ja onnistumisen iloa.

Vanhassa vara parempi

Entisöintipiirissä olen ollut jo ikiajat - lähes  20 vuotta. Eniten tykkään vanhojen mööpelien krapaamisesta, verhoilu ei ole oikein mun juttu. Jokainen entisöity mööpeli on löytänyt paikkansa meidän vanhassa talossa.

Tänä vuonna aion vihdoinkin saada valmiiksi renginkaapin, minkä jälkeen on vuorossa iso astiakaappi. Tämä on ollut jo useamman vuoden työn alla ja välityönä. Kaapista pitää saada aika tarkasti pois päällimmäinen "miranooli". Nyt on jo aika hyvällä mallilla.

  

Meillä on mukava porukka kunnostamassa huonekaluja. Seuraamme tiiviisti toisten töiden edistymistä ja työvaiheita. Välillä kerromme kuulumisia, otamme kantaa päivänpolttaviin asioihin ja laitamme tietysti asioitakin järjestykseen. Opettajamme Marko on aivan mahtava tyyppi. Hän on tosi viisas mies ja aina saamme uutta tietoa oikeaoppisesta entisöinnistä.

Olen kummastellut vuosien aikana sitä, miten mulla voi olla tässä harrastuksessa niin paljon pitkäjänteisyyttä. Yleensä vaihtelen hommia vähän väliä. 

Tästä saan:
mieluista työtä hyvässä porukassa ja oikeita mööpeleitä huusholliin.

"Uusi riepumatto tuotiin lattialle..."

Tiedättekös, mitkä ovat soholot? En minäkään tiennyt, vaikka sellaiset omistan. Ne ovat kangaspuut tämän paikkakunnan murteella. Kotona puhuttiin kangasaseista. Sain kangaspuut äidiltäni, kun hän ei enää pystynyt kutomaan. Olen vuosien mittaan kutonut matoista ikkunaverhoihin. Lähdin kuitenkin kudontapiiriin oppiakseni uusia asioita ja varsinkin niitä alkutoimenpiteitä eli luomista, loimen puihin vetämistä,

  

niisimistä ja kaiteeseen laittoa sekä polkusten sitomista.

Asioista sovitaan porukalla kahvilla. Taitavilla naisilla on aina jotain tarjottavaa.

Tästä saan:

Itse tehtyjä kudonnaisia ja mielihyvää aikaansaannoksista.

Mitä on elämä ilman kirjoja?

Olen vuosien mittaan lukenut kaiken sorttista kirjallisuutta mutta viime aikoina olen jämähtänyt entistä enemmän dekkareihin. Nyt käyn kerran kuukaudessa kirjallisuuspiirissä, jossa on joka kerta käsittelyssä ennalta sovittu teema.

  

Viimeksi kerroin Alan Bennetin kirjasta Epätavallinen lukija ja seuraavalla kerralla on Anna Tylerin romaanin vuoro. Olen aika malttamaton lukija ja mulle on tärkeätä tapahtumat. Nyt olen taas yrittänyt lukea rauhallisemmin ja nauttia tekstistä. 

Meidän lähikirjastomme on aivan huippu. Henkilökunta tietää mun mieltymykset ja "tarjoavat" luettavaksi mielenkiintoisia kirjoja ja yllyttävät hienovaraisesti uudentyyppiseen kirjallisuuteen. Jos saisin pitää vain yhden harrastuksen, se olisi todennäköisesti lukeminen. 

Tästä saan:
Uusia kirjailijoita ja kirjoja, joihin en ole aikaisemmin tutustunut.

Eikä tässä kaikki:

Havu-. ja risukurssi oli viikonloppuna

Kransseja olemme yhdessä tehneet jo ainakin 15 vuotta. Nyt oli tarjolla opastusta muille havutöille ja mulle olivat risutyöt aivan uutta. Tein havukellon, sudenkorennon ja linnun (laji ei löydy lintukirjasta). Jatkossa on kait koivujen ja kuusten alaoksat karsittu ja sammalet nypitty metsistä. No, ei nyt aivan näin rajusti, mutta hiukan kuitenkin jatkossa. 

Eivät ne mitään taidonnäytteitä ole, mutta ekakertalaisena ja itse päätuomarina annan seiska miikan.

  

Tämän laitan varmaan ulos aitan seinään.Tämä korento vaatii vielä hieman siipien oikomista.