Tässä iässä pitäisi liikunta olla vähintään kakkossijalla harrastuksissa. Pitäisi, vaan kun ei ole. Ykkössijalla kun ovat puutarha (kroppa saa erilaisia venytyksiä), käsityöt (rasittaa käsiä ja hartioita), entisöinti (rasittaa käsiä ja hartioita)... Käynhän sentään liikuntatoimen järjestämässä ikäihmisten kuntosalipiirissä, jossa käy ikäisiäni ikäihmisiä. Jos me olemme ikäihmisiä, mitähän ovat yli kahdeksan- ja yhdeksänkymppiset. Kirjoittelen siitä kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Mies ilmoitti jo eilen, että tänään sunnuntaina tehdään normaalia pidempi lenkki kaikkine herkkuineen. Ja niin tehtiin. Apuna oli kävelysauvat, mukana kamera, termari täynnä kahvia, voileivät ja makkarat. Ei siis mikään kalorinkadotusreissu.

  

Kuntoradan pituus on kotorapuilta runsaat 6 km ja maasto on vaihtelevaa. Jonkin verran on nousua ja laskua, mitä nyt pohjanmaalla voi olla. Tamperelainen ystävämme Helena aina hiukan virnuillen kyselee, että missä ne mäet oikein ovat. 

  

Tykkäävät olla kylki kyljessä.

  

Puolessa välissä on laavu, joka on pysynyt suht siistissä kunnossa. Puut on annettu olla ladossa eikä niitä ole heitelty maastoon. Seinillä olevien tekstien ja piirrosten mukaan tämä on myös nuorison kutupaikka. Kaikki eivät näytä tekstien perusteella olevan kovin suvaitsevaisia. Onhan seinillä juttuja, joita kirjoittajat eivät todennäköisesti ole kokeneet vaan kuunnelleet isojen poikien juttuja.

  

Saimme laavulle seuraksi nuoren geokätkeilijän, joka vaarinsa kanssa kiersi kätköpaikkoja. Ja löytyihän kätkö lähimaastosta, kun tovin etsittiin. Saimme samalla lyhyen oppitunnin harrastuksesta. Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. 

Me puolestaan otimme kätköistämme makkarat, kahvit ja leivät. Ja nautimme ja istuskelimme aivan rauhassa. Kerrankin näin.

 

Matka jatkui ja tapasimme Vuokatin urheilulukiossa opiskelevan Sennin, joka kiersi radan hiukka nopeammin ja aktiivisemmin kuin me. Senni on SM-tason nuori hiihtäjä, joka sanoi harjoittelevansa opiskelun lisäksi kahdeksasta kahteenkymmeneen tuntiin viikossa. Tätäkin harjoitusta piti vain hämmästellä. Toivomme talveksi lunta ja Sennille hyvää menestystä!

  

Tutullakin lenkillä löytyy paljon mukavia ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.

  

Oli joskus myrskyn jälkeen polun tukkona.

 

  

Ei ole sivelty punamultaa. Onkos se sientä vai jäkälää vai jotain muuta?

 

  

Tämän miehen parta on hiljattain kestovärjätty.

Lenkin lopussa ja aivan meidän lähellä on varsin suosittu frisbee-rata. Rata on ollut jo useamman vuoden mutta kerran on tullut kokeiltua. Jätin sen meidän nuoremmille ja ovat he sitä harrastaneetkin. Pojalla on "lisäharrastukseksi" tullut kiekkojen sukeltaminen viereisestä joesta. Useampi kymmenen niitä on jo löytynytkin ja kiekkoonsa puhelinnumeron laittaneet ovat saaneet ne halutessaan takaisin.