On se niin väärin. Kun yritän hemmotella miestäni leivonnaisilla, niin mulle tulee painoa lisää. Ne kaikki grammat ja kilot pitäisi tulla miehelle, eikös?

Mulle on selvästi tarttunut lentopallon MM-kisoja selostavan Hannulan tauti. Asiasta kuin asiasta tulee laulujen sanoja mieleen. Yksi kammottavimmista sanoituksista on Pasi Kauniston laulama Koskaan et muuttua saa. Ajatella, jos olisin samanlainen kuin kakskymppisenä. Huh. 

Sen verran annan periksi, että joidenkin asioiden ei tarvi muuttua. Niinkuin tuon omenapiirakan reseptin. Se on muistaakseni Kodin Kuvalehdestä 1970 -luvulta ja on kulkenut mukana kaikki muutot ja opiskeluaikaiset leivontatauotkin. Tämä on samanlaisena tehnyt kauppansa väelle kaikki vuosikymmenet. Kiitokset naapuriin omenoista! Meidän puista tuli vain 6 omenaa.

Muutosten pyörteissä koko pienen ikäni

Olen monta kertaa tuumaillut tuota 'Koskaan et muuttua saa' muunneltuna 'Koskaan ei muuttua saa'. Töissä ollessa ikäisteni työkaverien kanssa puhuimme, kuinka valtavat muutokset ovat tulleet työelämässä. Aivan nuorena likkana olin 6 vuotta töissä keskussairaalassa osastoavustajana. Nykyään nimike on osastonsihteeri. Tärkeimmät työvälineet olivat kirjoituskone, kalkkeeripaperi, kynä ja puhelin. Silloin osassa paikkakuntia oli vielä käsivälitteiset puhelinkeskukset, joten puhelut piti tilata ja odottaa niiden tulemista. Läheskään kaikilla potilailla ei ollut vielä puhelinta, joten joskus soittelin myös naapuriin, josta vietiin sanaa.

Keksin mielestäni tosi hyvän tiedonvälityskeinon. Koska joka kylässä oli osuuskauppa, soitin sinne ja pyysin välittämään kutsuttavalle henkilölle tiedon, että soittaa osastolle tai sai jo tulopäivän. Silloin ei yksityisyydensuojasta näissä asioissa puhuttu vielä mitään. Jos nyt tekisi näin, olisi todennäköisesti työpaikka entinen. 

Toimistohommat ovat, niinkuin monet muutkin työt, koneellistuneet. Faksi oli aivan huippulaite. Enää ei tarvinnut lähettää kaikkia postissa. Kirjoituskone muuttui sähkökoneeksi ja seuraavaksi sai nähdä jonkin verran tehtyä tekstiä pieneltä rivinäytöltä ja korjata sitä. Kun tietokone kannettiin työpöydälle, pelkäsi että se menee rikki, kun johonkin nappulaan koskee. Ei siinä paljon kurssitettu. Ja aina vaan uutta; kännykkä, netti, nettisivujen tekeminen ..... Hattua pitää meidän ikäisille nostaa. Olemme selvinneet siitä ja oppineet käyttämään tämän päivän tekniikoita. Älypuhelimessa oli tosin oppimista. Miten sai hipaistua niin, että sai vastattua! 

Jotenkin musta tuntuu, että olen näistä vanhoista jutuista kirjoitellut jo aikaisemminkin. Niinhän se on, että tällä iällä enenevässä määrin höpistään samoja vanhoja juttuja. Annettakoon se meille anteeksi.