Kesä on kääntymässä syksyyn. Jos sitä ei muuten huomaa, niin marjapensaista ainakin. 

Valkoherukkapensas tuli talokaupan mukana ja oli säilynyt täysin villiintyneessä puutarhassa. Arvelemme, että tämä pensas on istutettu 1940 - luvulla tai voisiko jo aikaisemminkin. Nämä ovat yllättävän makeita eikä lainkaan niin happamia kuin punainen viinimarja.

Rastaita (meidän tontilla rätkiä) harmittaa tuo verkko.

Mustat viinimarjat saavat vielä kypsyä ja mehustua. 

Ajattelin kerrankin olla ajoissa mehustuksen valmistelutöissä. Tänään aloitin mehupullojen pesun, joka on mun mielestä vihoviimeistä hommaa. Tehtävä kuitenkin on. Työtä vois helpottaa, kun ostais esim. 1-2 Kossupulloa tai viinipulloa joka viikko ja tyhjäyksen jälkeen laittaisi korkin kiinni. Ei tarvis pestä pulloja lainkaan. Tuolla ostosmäärällä saisimme riittävästi mehupulloja. No, pesen kuitenkin mehupullot.

En ole mikään pikkutarkka ja moni asia saa mennä rennosti. Viinipulloista haluaisin kuitenkin pestessä ottaa etiketit pois vaan eipä meinaa onnistua. Ei vaikka liottaa ja vaikka kuinka krapaa. Laitoinkin fb:n Piha ja puutarha -ryhmälle kysymyksen, miten etiketit ja varsinkin niissä käytetyn liiman saisi pois. Muistaakseni lähes 100 ryhmäläistä kommentoi. Ota niistä monista vaihtoehdoista sitten paras! Taidan käyttää entisöintiaineita eli Sinolia, tärpättiä tai öljyä. Tai sitten en.

Onneksi meillä on käytössä anopin kellari, ettei tarvi pakastaa kaikkia mehuja. Meillä on muuten tässä mehuasiassa selkeä työnjako. Yhdessä noukimme marjat puutarhasta, mies yksin metsästä, minä keitän mehut ja mies juo. Ymmärsin muuten aikanaan ensimmäisellä marjareissulla tinttailla niin paljon, että mies menee mieluummin yksin metsään. Näinä vuosina olenkin tullut siihen tulokseen, että miehellä pitää olla ainakin yksi harrastus, johon vaimo ei sekaannu. Meillä se on marjastus!