Huimaa vauhtia vuodet ovat kiitäneet, kun valkolakista on jo 40 vuotta! Paljon on mahtunut näihin vuosikymmeniin ja sitä ennen elettyyn elämään. Aina ei elämä ole mennyt omien kaavailujen mukaan mutta vuodet ovat osoittaneet, että näin asiat pitikin mennä. Jos elämä olisi aina siliää ilman mutkia, tuntuiskos hyvä miltään?

Kävin lukion Seinäjoen iltalukiossa työn ohessa. Mikäpä mun oli opiskellessa, kun sinkkuna kävin päivät töissä, sen jälkeen neljänä iltana viikossa koulua ja monena iltana koulun jälkeen vielä viihteellä. Lähdin lukioon ystävän houkuttelemana ja niin siinä kävi, että ystävä keskeytti ja minä jatkoin loppuun. 

Yo-juhlakin oli illalla, koska samalla koululla oli päivällä päiväkoululaisten juhlat. Minulla oli vaalean sininen crimplenejakkupuku ja puupohjaiset sandaalit, joista lähti kova ääni, kun menin lakkia ja todistusta noutamaan. Ei siinä ollut valtavaa tunnekuohua vaan harmitusta kenkävalinnasta.

  yokuva1974-normal.jpg

Juhlassa oli omien vanhempien ja sisarusten lisäksi kummityttöni Helin perhe. Tein Helille oman ylioppilaslakin, jossa oli oikein lyyrakin. Oikeasti se oli korvanapin nipsu mutta saman asian ajoi. Molemmilla näyttää lakki olevan liian pieni eli hiukan päälaella mutta silmälasit sitä suuremmat. Ne olivatkin silloin tosi muodikkaat (ja vieläkin tallella).

Niin oli aika jättää keskussairaalassa osastosihteerin työt ja opiskelu Tampereen yliopistossa alkoi. Heli pääsi ylioppilaaksi muutamaa vuotta myöhemmin ja on opintojensa jälkeen taidegraafikko. Helin taidetta voi käydä katsastamassa hänen nettisivuillaan

Tyttäremme puolestaan pääsi ylioppilaaksi 10 vuotta sitten. Ne juhlat olivat paljon mieleenpainuvammat ja tunteellisemmat kuin omat juhlat. Silloin olikin monta juhlaa peräkkäin, kun poikamme pääsi puoli vuotta aikaisemmin ylioppilaaksi ja mies täytti tasavuosia pari viikkoa tyttären juhlan jälkeen. Olisi tasapuolista laittaa tähän pojankin kuva, mutta hän on ehdottomasti kieltänyt kuviensa julkaisun. Haluaa kuulemma olla piilossa julkisuudelta!

yomaija-normal.jpg  

Crimplene on muuttunut taftiksi ja malli aika lailla juhlallisemmaksi. Onneksi. Lähdin tyttäreni Maijan kanssa oikein Tampereelta etsimään sopivaa kangasta pukua varten, mutta emme löytäneet. Löysimme kuitenkin tämän valmiin asun ja olimme tyytyväisiä.

Eikä tässä vielä kaikki. Vanhimman kummityttöni Kirstin pojalla on tänään ylioppilasjuhla. Onnittelut! Onnittelen myös kaikkia ammattiin valmistuneita ja uusia ylioppilaita!