Tänään sunnuntaina ukkonen kiersi koko iltapäivän tuntikaupalla ja paukkauttelihan se aivan lähelläkin. Vettä tuli ensin mukavasti hissukseen mutta välillä tosi rankasti ja kokonaismäärä oli noin 15 milliä. Toivoin, että sadetta tulisi koko yön aivan hiljalleen. Ei taida toteutua.

Tänä keväänä ja kesänä saan eka kerran olla täyspäiväisesti puutarhassa ja siitä olen nauttinut. Välillä kuoputan, välillä tuumaan, siirtelen perennoita paikasta toiseen, istuskelen huvimajassa. Viime talvi vei jonkin verran perennoita ja samaa tuhoa näyttää olevan meidän tontin metsikössä. Mustikanvarvut ovat ruskeat ja kuivuneet.

Piippuköynnös ei oikein hyvin pärjää kovina pakkastalvina meidän korkeuksilla. Nyt ei pakkanen onneksi vaivannut. Vasta muutama vuosi sitten löysin piippuköynnöksen kukan. Kun sitä katsoo, ymmärtää köynnöksen nimenkin.

Kymmenisen vuotta sitten otimme luvatta metsittyneen ja jo vuosikymmenet sitten autioituneen talon pihalta kulleron juurakon. Hyvin tämä vanhaa kantaa oleva kukka jaksaa meilläkin.

Nakkilasta saimme ihanalta vanhalta emännältä mahonian, joka menestyy meilläkin. Kolmas paikka verstaan seinustalla on mahonian paikka. Joka kevät pensaassa on jonkin verran kuivuneita lehtiä, mutta uusia on jo tulossa.

Suosikkikukkani on iso särkynyt sydän, jonka sain serkultani. Toivottavasti viikolla ei tule yöpakkasia. Niitä kun on tänne "lupailtu".

Suurimman osan perennoista olen saanut ja nyt olen voinut vastaavasti antaa perennoita eteenpäin muillekin.

Pihapiiriin kuuluvat myös pääskyset

Joka kevät odotamme, että pääskyset tulisivat meidän pihapiiriin. Hieman kuitenkin haluamme ohjailla niiden pesäpaikan valintaa. Siksipä laitoimme tänä keväänäkin liiverin yläoven auki aivan pääskysiä varten. Tottahan ne sotkevatkin, mutta sitä harmia voidaan ennakoida suojauksella. Vaikka tontillamme on lähes 20 linnunpönttöä tintteineen ja kirjosieppoineen, pääskyset ovat ykkösiä.