Aikaisemmin jo kirjoittelin, että entisöintihommat on mun juttu. Kun saimme tänne kansalaisopiston entisöintipiirin runsaat 15 vuotta sitten, ensimmäisenä työnä oli tuolien istuinosien kunnostaminen. Sinne laitettiin meriheinät, flokit ja liinaukset.

Isompi työ oli kuitenkin piirongin kunnostaminen. Piironki on ollut alunperin meidän talon puhelinkamariksi nimetyssä kamarissa ja jossain vaiheessa viety mumman tuvalle. Sieltä liiverin kätköistä sen kaivelimme, putsasin rotan paskat, roskat ja hämähäkin verkot ja kaikki, mitä vuosikymmenten kuluessa siihen oli kertynyt.

"Piiriläinen" Erkki sorvasi pyöreät pallojalat mädäntyneiden tilalle. Onneksi yksi jalka oli vielä siinä kunnos, että sai mallin. Piironki oli muuten suht hyvä kuntoinen ja vaati maalipinnan ja ootrauksen korjaamista. Putsasin pinnan tärpättiliinalla, korjasin pinnan ja vahasin.

Piianpeilikin löytyi ja mistäs muualta kuin mumman tuvan vintiltä.

Tuon laatikon päällä on pieni musta jälki. Mielessäni kuvittelin, että friiari on jättänyt siihen kytevän tupakan. Voihan sille olla tylsempikin selitys, kuka tietää. Peili on alkuperäinen ja ystävällisen himmeä.

Meillä ei aivan kaikki ole vanhaa. Piirongin yläpuolella on taidegraafikko Heli Kurunsaaren puupiirros 'He näkevät mitä me emme näe'. Teos avautuu aina hieman eri lailla riippuen omasta fiiliksestä.