torstai, 14. maaliskuu 2024

Helmikuun kirjahylly

Laura Lähteenmäki: Sukella silmät aukiSukella.jpg

Kirjan päähenkilö Maria on saanut valmiiksi kasvatustieteen väitöskirjan ja matkustaa alakouluikäisen tyttärensä Inkan kanssa Tanskaan hytteksi kutsuttuun lomamökkiin. Marian isän vaimo Liisa on antanut aineistoa, jotta Maria kirjoittaisi isänsä elämäkerran.

Kirjassa Maria on välillä Tanskassa ja taas isän muistiinpanoissa omassa lapsuudessaan. Hän edelleen ihmettelee, miksi vanhempien eron jälkeen hän jäi isälleen. Marian lapsuus ja nuoruus ei ollut helppo, koska hän oli tarkkailuluokan hankalaksi koetun opettajan tytär. Häntä kiusattiin, kun puolusti isäänsä.

Vaikka teksti on hienoa ja mielenkiintoista, välillä ihmetyttää, miksi Maria oli ottanut tyttären mukaan. Inka sai olla paljon itsekseen, kun äiti uppoutui isänsä papereihin. 

Luin kirjan mielelläni, mutta se ei ollut aivan suosikkikirja. Netistä löytyy useita paljon perusteellisempia arvosteluja, joita kannattaa katsoa. Kaupunginkirjaston lukuhaasteen teemana on tunteet. Tämän kirjan lisäsin kohtaan hylätyksi tuleminen.

 

Ville Mäkipelto - Paavo Huotari: SensuroituSensuroitu.jpg

Raamatun muutosten vaiettu historia
Kirjan takakannen mukaan tekijät ovat työskennelleet yhdessä tutkijoina Helsingin yliopiston huippuyksikössä, jossa tutkittiin muutoksia pyhissä teksteissä. Raamattu on muovautunut jatkuvasti kirjurien käsissä. He tekivät virheitä ja muokkasivat tekstejä tarkoitusperiensä mukaan. Monijumalaisuutta sensuroitiin ja naisten asemaa häivytettiin. 
Kirjassa kerrotaan, miten ja mistä Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kirjoituksia on koottu. Uuden testamentin teksteihin on tehty muutoksia vuosisatojen kuluessa. Hankala kirjoittaa tästä "juonta" mutta kirjan on mielenkiintoinen.

Merkitsin kirjan kaupungin lukuhaasteen kohtaan Hengellisyys.

 

Mirella Mäkilä : Seuraavana Tampere Tre.jpg

Tampereelta Helsinkiin muuttanut kolmikymppinen Rosa palaa kotikaupunkiinsa, kun avomiehellä oli uusi suhde. Kirja sopii minua paljon nuoremmille mutta oli aivan mukava lukea, kun tapahtumat olivat Tampereella. Välillä keskeytin kyllästyneenä mutta luin kuitenkin loppuun. Tämä sopii nuorille ja  lukuhaasteen kohtaan toivo, toimeikkuus tai optimismi.

 

 

 

 

 

 

 

Anneli Kanto: Saalistetut Saalis.jpg 
Salaperäinen meedio houkutellaan Lapin hiihtokeskukseen "palvelemaan" turisteja. Siivooja Marinaa ja tämän tytärtä vainotaan; päälle ajo, tyttären huumaaminen, koiran haavoittaminen ym. Hiihtokeskuksen henkilökunnassa on jotain omituista, osa vaikuttaa olevan muita kuin mitä esittävät. Kirjan loppu on epäuskottava. Tämä on dekkari, joten ei tästä enempää. Merkitsin lukuhaasteen kohtaan pelko tai kauhu.

 

 

 

 

 

 

Geraldine Brooks: Kirjan kansaKirjan%20kansa.jpg
Kirjan pääosassa on Sarajevosta löytynyt 500 vuotta vanha juutalaisten kirja haggara ja konservoinnin huippuasiantuntija Hanna. Kirjassa käydään läpi Hannan tarinaa sekä haggaran tarinaa tästä päivästä taaksepäin halki vuosisatojen ja halki Euroopan aina Marokkoon.

Tämä oli tosi mielenkiintoinen kirja, siinä oli historiaa, useita erilaisia tarinoita ja millaisia pahuuksia on tehty uskon varjolla mutta myös hyviä tekoja yli uskontorajojen. Lumiomenan blogissa on hyvä kirja-arvostelu, jos haluat lukea kirjasta enemmän.https://luminenomena.blogspot.com/search?q=Kirjan+kansa 

Tämä kirja vei minut mielenkiintoiselle matkalle. Tykkäsin paljon. Kirja oli meidän lukupiirissä yhteisenä kirjana ja kävimme vilkasta keskustelua kirjasta ja miten paljon on samaa nykyäänkin.

 

 

 

 

 

Christian Rönnbacka: Mennyt mies

Mieheni lukee Rönnbackaa ja tämä kirja taidettiin ostaa Kirjamessuilta. Keränen -nimisen miehen talon ovi on ollut pitkään auki ja omistaja poissa. Talosta löytyy väkivallan merkkejä ja tutkimus käynnistyy. Komisario Antti Hautalehdon johdolla löytyy pikkuhiljaa ratkaisu. Mukana on venäläisiä ja bitcoineja. Enempää en vi kertoa, koska tämä on dekkarin. Kirja menetteli mutta ei ollut erikoinen.

 

 

 

 

 

 

torstai, 8. helmikuu 2024

Melkein kuin Strömsössä - mutta ei hetikään

Talvi on oikein sopiva vuodenaika leipomiseen leivinuunissa. Pyrimme lämmittämään uunin kerran kuukaudessa ja silloin on oikea leipomapäivä. Niin oli pari viikkoakin sitten. Kun uunissa olivat puut palaneet ja hiillos otettu pois, oli lämmintä vähän yli 300 astetta. Keksimme äskettäin, että se on sopiva pitsan paistamiseen. Muutama minuutti uunissa ja pitsa on paistettu. Minuutin pari olisi saanut olla pidempään mutta niin monta kertaa ovat minuutit olleet liikaa.pitsa.jpg

Teen leipätaikinan netistä löytämäni eteläpohjalaisen ruisleivän ohjeen mukaan. Joku kerta taikina on sopivaa, leivät nousevat hyvin ja uuni on sopivan lämmin. Tällä kerralla jokin meni pieleen; taikina liian kovaa?, leivoin liian ohuita leipiä?, jotka piti olla normaalia kauemmin uunissa. Tuvassa oli herkullinen leivän tuoksu mutta leivistä tuli tosi kovia. Totesimme, ettemme syö niitä mutta ei niitä voi lämpökomppariinkaan laittaa. Tämä oli jo toinen kerta, kun leivät sai Miehen serkun ravihevonen Naputus, joka kuulemma oli tykännyt aikaisemmastakin satsista. Ja isäntäväki oli luvatta ottanut leivän itselleenkin!   ruisleiv%C3%A4t.jpg

Leipien jälkeen oli limput, joista myös tuli liian kovia. Ne kyllä syömme vaikka maitoon kastamalla. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavana oli pullien leipominen ja paistaminen. Ne onnistuivat pääosin aivan hyvin. Tekstuuri oli sopiva mutta presentaatio ei ollut kaikilta osin tyydyttävä. Viimeisessä Master Chef Suomi -ohjelmassa puhuttiin näillä vierailla sanoilla. Selvitin, että ainesosat olivat kohdallaan mutta, esillepano ei ollut hyvä. Jossain videossa näytettiin, miten kätevästi korvapuustit voi tehdä. Kaulitaan taikina, levitetäään voi ja sokeri-kaneliseos päälle ja leikataan soiroja, jotka sitten kääräistään ja painetaan keskeltä lyttyyn. Niinkuin näkyy, harjoitusta vaatii.

korvapuustit.jpg

Pitkot olivat uuniin laitettaessa aivan sopivan näköisiä ja vielä uunistakin otettaessa. Leikkaus kuitenkin paljasti, että pitkon pohjassa oli rautatietä. Onko sulle tuttu sana? Niistä teimme korppuja, joiden väritys olisi voinut olla piirun verran vaaleampi. Väristä viis, ne ovat hyviä.

pitko.jpg  

korput.jpg 

Jatkamme harjoituksia!

sunnuntai, 28. tammikuu 2024

10 miljoonaa euroa

Mitä tekisit, jos saisit vaikkapa Eurojackpotista 10 miljoonaa puhtaana käteen?Ja vielä lisäehtona, että voisit ottaa siitä omaan käyttöön yhden miljoonan ja yhdeksän miljoonaa johonkin sulle tärkeään tarkoitukseen. Minulla on suunnitelma, jota pohjustan tässä.

Eri puolilla maakuntaa ajellessa katselen surullisena varsinkin talviaikaan, kuinka paljon on vanhoja kylmilleen jääneitä taloja. On monen ikäisiä ja monen kuntoisia ja kaikki kenties unohdettuina nököttävät tontillaan. Arvelen, että suurin osa taloista on tyhjentynyt, kun vanhat omistajat ovat kuolleet tai joutuneet hoivakotiin.  Lapset ovat lähteneet työn perässä muualle tai rakentaneet oman uudenaikaisen talon. 

koukkari.jpg 

Tämä meidän talomme oli autiona 30 vuotta ja tässä korjaustyö oli aivan alkutekijöissään. 

Se rahankäyttösuunnitelma. 
Jos elän yhtä vanhaksi kuin äitini, minulla on jäljellä vielä 22 vuotta ja sinä aikana ehtii mielikuvissa tehdä vaikka mitä. Minä kokoaisin asiantuntijaryhmän, jonka avulla perustan firman. Tässä tarvitaan talous- ja kirjapitotietämystä, jonka ostaisin tyttäreltä. Hänellä on siihen mennessä riittävästi pätevyyttä. Koska Mies ei luvannut tulla mukaan rakentamisen ja varsinkin korjausrakentamisen ammattilaisena, löydän varmaan oikean tekijän hieman vanhemmasta rakennusmestariporukasta. Varsinaisen työn tekisivät mestarin kanssa kokeneet timpurit joko päätyönä tai oman homman ohella. 

Kun nämä asiat ovat kunnossa, ostamme vanhoja autiotaloja. Ennen kauppaa asiantuntijani varmistaisivat, että talo on sen kuntoinen, että se kannattaa korjata. Aluksi ostan yhden talon.  Mietinnässä on, kannattaako talo tehdä valmiiksi maaleineen ja tapetointeineen. Jos meillä on ostaja tiedossa, hänen mielipiteensä ratkaisee. Kun kerroin meidän entisöintipiirissä ideastani, Soili ilmoittautui heti tekemään tapetoinnit. Siis yksi osa-aikainen työntekijä tiedossa.

Talon myyntihinta määritellään niin, ettei siitä oteta mitään hirmuisia voittoja. Kuitenkin niin, että kulut tulevat maksetuiksi. Kun yksi on myyty, ostetaan seuraava jne. Tässä vaiheessa sovin varsinaisten tekijöiden kanssa, kuinka monta prosenttia voitosta jaettaisiin heille.

Mitäs minä teen tässä projektissa? Hoidan markkinoinnin. Olen saanut siihen pätevyyden, kun työaikana olin mukana meidän kunnan EU-hankkeessa Autiotalot asutuiksi. Aloitimme sen ennen nettiaikaa ja silloin piti miettiä, mitä kautta saavat autiotalojen omistajat ja niistä kiinnostuneet kyselemään meidän rekisteristä. Mehän emme tehneet kauppaa vaan autoimme heidät kohtaamaan. Ja niin kuntamme alueella noin 50 taloa vaihtoi omistajaa. Kuntien yhdistymisen jälkeen rekisteri valitettavasti lopetettiin. 

Velkaa emme ota, koska meillä on alussa tuo 9 miljoonaa. Teemme tätä työtä niin kauan kuin rahat riittävät. Eikä Mies malta olla sivustaseuraaja vaan tulee mukaan. Tässä suunnitelmassa on vain yksi pulma. Minä en pelaa rahapelejä. Eikä näitä voittoja saa puhtaana käteen. Mutta osaan unelmoida!

sunnuntai, 28. tammikuu 2024

Tammikuun kirjahylly

Elly Griffiths: Yöhaukaty%C3%B6haukat.jpg

Tämä kirja kuuluu Ruth Galloway -mysteerisarjaan. Olen lukenut suurimman osan tästä sarjasta, jossa arkeologi Ruth joutuu mukaan rikosten selvittelyyn. Tapahtumapaikka on Nordfolkin alue Englannin itäosassa Pohjanmeren rannalla. Kirjoissa kuvataan usein marskimaata, joka on Wikisanakirjan mukaan alava, tasainen ja lietteinen rannikko. Vuoroveden vaihtelut tulevat kirjoissa usein esiin.

Ruth Gallowaylla on tytär Kate, jonka isä on komisario Nelson. Hän puolestaan on naimisissa tyylikkään Michellen kanssa. Nämä ihmissuhdeasiat kulkevat kirjan mukana ja kaikki ovat tulleet minullekin tutuksi. 

Tässä kirjassa on mukana Yöhaukat - niminen aarteenetsijäryhmä, joiden jäseniä tuntuu olevan paikalla, kun murhia tapahtuu. Kirjan pääjuonessa selvitetään syrjäisessä ja uhkaavantuntuisessa talossa asuvan pariskunnan murhaa. Sitä enempää en voi kertoa, kun kyseessä on dekkari. Suosittelen, jos tykkäät Englantiin sijoittuvista tapahtumista, joissa ei liikaa mässäillä murhilla vaan selvitetään niitä. Jännitystäkin on sopivasti.

Jarla  Lehtopelto: Säästäväisen elämän Fingerporifingerpori.jpg

Kirjaan on yhdistetty Marttojen arkipäivän säästäväisyysvinkkejä ja näitä omaperäisiä sarjakuvia, joita seuraan lehdestäkin. Monet Marttojen säästövinkit ovat varsin tuttuja ja meillä ollut jo käytössä pitkään. Meidän motto kun on, että voit säästää asioissa, jotka eivät vaikeuta elämääsi ja niin voit laittaa liikenevät rahat humpuukiin. Kaikki säästövinkit eivät kolahda. Lainaajan, vuokraajan ja vaihtajan elämää-sivulla suositellaan, mitä voi lainata tai vuokrata.  Jos haluan mekon mekkolainaamosta, auton yhteiskäyttöpalvelusta, pyörän kaupunkipyöräpalvelusta, pitäisi käydä lainaamassa ne 30 kilometrin päässä kaupungista. Ei taida tulla säästöä, kun hakuun ja palauttamiseen kertyy 120 km. Hauska kirja.

 

 

 

Mart Sander: Naisten sotanaisten%20sota.jpg

Sanderin Rouva Kukkin tytöt - sarjan toinen osa. Takakannen teksti:

"Vuosi 1941. Maailman tapahtumia seurataan kiihkeästi, Somen jatkosota alkaa. Virossa ilmiannot ja kyyditykset tihenevät ja ihmisiä katoaa. Keskinäinen luottamus horjuu. Selviääkö edes rouva Kukk salaisen poliisin kuulustelusta puhtain paperein? Virolaisten naisten dramaattiseen tarinaan kietoutuvat neuvostoliittolaiset ja saksalaiset - ja muuan maailman tuntema hohdokas amerikkalainen. Itse kullakin on salaisuutensa, toisistqa löytyy yllättävää rohkeutta, mutta kaikella on hintansa."

Mielenkiintoinen sarja Viron historiasta yhdestä näkökulmasta. Raskas on virolaisten elämä kautta vuosisatojen.

 

Liane Moriarty: Viimeinen vuosipäiväMoriarty.jpg

Löysin Moriartyn kirjat parisen vuotta sitten ja olen tykännyt niistä. Tämän kirjan pääosissa ovat neljä erilaista naista eri elämäntilanteissa. Teksti on hienoa ja hauskaakin mutta siitä huolimatta kirja jäi kesken. Kirjassa on 420 sivua, joista luin noin 150 sivua. Sitten kyllästyin. Haluan enemmän tapahtumia ja vaikka teksti on hyvää, hautajaisia olisi voitu selvittää 10 sivun verran eikä 40 sivua. Saattan lukea kirjan loppuun myöhemmin, kun olen nykystä vastaanottavampi.

 

 

 

 

 

 

Sisko Malinen: SissukatSissukat.jpg

Lupasin tehdä tyttärelleni normaalia pidemmät villasukat ja eri malleja selatessa päädyimme Sissukoiden Kevätorvokkeihin. Ohjeet olivat selkeät, osaa noudatin kirjaimellisesti  tai pikemminkin ruudullisesti ja osan tein omasta päästä. Onneksi mulla on tulostin, että sain mallin koko leveydeltään paperisena. Nämä oli ensimmäiset kirjoneuleiset sukat.

 

 

 

 

 

 

Mart Sander: Petosten talopetosten%20talo.jpg
Tämä on Rouva Kukkin tyttöjen sarjan kolmas osa ja ilmeisesti viimeinen. Eletään syksyä 1941 ja saksalaiset ovat miehittäneet Viron. Kirjavinkit.fi kirjoittaa kirjasta näin:

"Mart Sander kirjoittaa helppolukuista, helposti seurattavaa tekstiä - siis viihteellistä? - mutta samalla koukuttaa mukaansa historiallisilla viime sodan aikaisilla tiedoilla ja tunnelmilla. Sander ei sorru erotiikan ylenpalttiseen esilletuontiin, mistään pornografiasta puhumattakaan, vaikka ainekset ovat koko ajan käsillä. Koko ajan läsnä jännä salaperäinen fiilis kaikessa toiminnassa, elämää moraalin harmaalla vyöhykkeellä."

Samat tunnelmat koin itsekin. Kuuntelin osaa äänikirjaa neuloessani ja heidän ahdistava elämänsä tuli piinaavammin esille kuin itse lukiessa. Kirjan lopussa toivotaan, että sota pian loppuisi ja Viro saisi takaisin itsenäisyytensä. Pitkään meni, ennenkuin he sen saivat takaisin.

Kiitokset serkulleni Hilkalle kirjavinkkauksesta!

 

maanantai, 15. tammikuu 2024

Neulominen on tekniikkalaji

Jos olet aloittanut neulomisen noin 50 vuotta sitten, sinulla saattoi olla yhdet tai kahdet rautaiset ja raskaat sukkapuikot, joissa oli tosi hankala pitää silmukoita. Mutta sukkia valmistui. 1970 -luvulla löysin pyöröpuikot, joilla oli kätevämpi neuloa junassa isompaa työtä kuin pitkillä puikoilla. Opiskeluaikana viikonlopun junamatkat kuluivat hyvin neuloessa.

Nyt on toisin kuin ennen vanhaan, jolloin tämänkin talon viimeinen emäntä sai ohjeen todennäköisesti Kotiliedestä. Nyt saa googlata sopivan mallin tai hakea kirjastosta vinon pinon kirjoja, joista ehkä pystyy päättämään sopivan mallin.  

kotiliesi.jpgsis%C3%A4sivu.jpg  

Neulon tyttärelle Sissukat -kirjassa olevan Kevätorvokit -sukkia, joiden ohje on aika monimutkainen. Joka kerrosta pitää tarkkaan seurata.Sissukat.jpg

Siihen keksin ratkaisun:Löysin kirpparilta nuottitelineen, johon Mies sahasi sopivan vanerinpalan. Ruutupiirros siihen nuottien tapaan ja Innoxin staattisilla tarroilla saan näkyviin neulottavan kerroksen (idea ystävältäni Hannelelta). Istun keinutuolissa ja ohje on vieressä nuottitelineellä. Ei tarvi kurkotella pöydälle.teline.jpg

Kun neulon kahdella tai kolmella eri värillä, tarvin langanohjaimen. Ilman sitä ei neulomisesta taida tulla mitään. Ja kun hämärtää, Airamin niskalamppu on tarpeen. Keskellä tupaa kun ei ole mitään kohdevaloa. Kun eka sukka on valmis, mietin, riittääkö tuo tai tuo väri toiseen sukkaan. Onneksi on digivaaka.

ohjain.jpgniskalamppu.jpgvaaka.jpg

Aika edullista tekniikkaa!

sukka.jpg